torstai 22. syyskuuta 2016

Nahka-asu

Sohvallansa lepäsi, itseltään ilon epäsi

mies vanha harvatukka, hukassa myös sukka

koki: ei oo maailma hälle, tuokaa viinaa tälle

 

Juovuspäissään makasi, menneisyyteen palasi

muisti naisen oivanlaisen, ehkä hän viel sais sen

yläpystyyn hyppäs, ja jo piankin kohos seiväs

 

Nainen asui kotonansa, sai selkään ukoltansa

päivät oli serkuksia, miestä piti nuoleksia

pystyyn kuollut naisparka, enemmän kuin arka

 

Mies sen naisen halusi, kynsiänsä kalusi

vaan ei nainen tahtonut, tai ehkei rohjennut

helpompaa on paha tuttu, kuin uusi hyvä juttu

 

Mies vetoketjun avasi, ja samalla hän lupasi

viel muuttuu maailmasi, nyt vien sun nahkasi

nainen totesi selväksi, oli oppinut nöyräksi

 

Riisui nahan naisen yltä, näin käy tämä meiltä

puki ylleen naisen kuosin, sanoi: tätä suosin

ukkos tulee huomaamaan, tekojansa katumaan

 

Kuoli ukko järkytykseen, nainen lankes kiusaukseen

riipi nahan mieheltänsä, nyt koristaa se häntä

siitä syntyi ajatus, se oli selvä johdatus

 

Katsoi vanhaa kuosiansa, yllä miehen, ehkä omansa

otti siitä itsellensä, uuden kumppanin pesäänsä

oli roolit vaihtuneet, asenteetkin muuttuneet.

torstai 15. syyskuuta 2016

Jäniini

Olin jo pitkään asunut itsekseni ja kaipasin seuraa. Päivät olivat pitkiä, enkä saanut öisin nukuttua, kun torkuin kaikki päivät sohvalla. Tykkäsin torkkumisesta ja vähän pitkistä öistäkin. Maisema oli mukavan levollinen, ja joka ikkunasta vielä eri tavalla.

Kun taas kerran kuljin ikkunasta ikkunaan, huomasin, että olin tehnyt sitä samaa vuosi­kymmeniä. Lattiaankin oli kulunut ura. Halusin muutosta, joten minun oli pakko itsekin muuttua.

Aloitin korvista. Lähi­kaupat olivat pettymys, yhdessäkään ei ollut korvia. Eläin­kaupassa oli. Kuivattuja sian­korvia myytiin koirien purtavaksi. Sovitin niitä, mutta ne eivät toimineet, ei niillä mitään kuullut. Lopulta eräässä naamio­puodissa oli etsimäni pitkät korvat, saman­laiset kuin jäniksellä, paitsi, että nämä oli tehty muovista ja kankaasta. Ne kuitenkin toimivat joten­kuten ja olivat varsin somat, joten otin ne heti käyttöön.

Seuraavaksi mietin jalkoja. Halusin väkevät ja vahvat jalat, jotka kiidättäisivät minua, minne ikinä keksisin mennä. Eräässä vienti- ja tuonti­liikkeessä oli hyvin ymmärtäväinen myyjä, joka tilasi minulle kone­kengurun loikka­koivet. Ne olivatkin hyvät, sillä ne jaksoivat loikkia väsymättä. Omat jalkani talletin eteisen komeroon, joka lupasi maksaa niistä kolmen prosentin vuosi­koron.

Ulkoilin kovasti ja kuuntelin lintujen laulua. Kotini muistutti koloa ja pesää enemmän kuin ihmis­asuntoa. Niin oli hyvä. Kaipasin vielä kunnon turkkia ja kasvojen kohotusta. Minulle kelpasi hyvin kirpparilta löytämäni turkki, jonka selkään oli kirjoitettu spray­maalilla sana murhaaja. Tunsin näet syyllisyyttä. Olin syönyt leipää koko ikäni ja vasta äskettäin oivaltanut, että se tehdään viljasta, kasvien siemenistä, vielä syntymättömistä kasvi­lapsista.

Uudet kasvot löysin kalastus­tarvike­myymälästä, joka tarjosi minulle kuivattua kanin naamaa. Sovitin sitä, ja se toimi yhtä huonosti kuin kuivatut sian­korvat. Kun sanoin, etten huoli sitä, myyjä totesi, ettei sitä ole tarkoituskaan pitää omalla naamalla, vaan nyhtää siitä karvoja perhoihin.

Päätin palata naamio­myymälään ja poimia sieltä pahviset kasvot. Ne toimivat. Loikin pitkin katuja, korvani heiluivat ja uudet kasvot herättivät mukavasti huomiota. Pian oli perässäni tuhat kuusi­sataa jäljittelijää ja me kaikki tömisyttelimme paikasta toiseen ja vertailimme toisiamme.

Yöt ja päivät olivat saman­laisia. Aika kului, ja kerran kurkistin eteisen komeroon, jossa jalkani olivat kasvaneet korkoa korolle. Ne olivat juurtuneet lattiaan, ja niissä riippui upeita moni­värisiä korko­kenkiä. Minusta tuli tavattoman rikas, kun myin kengät kirppu­torilla. Tosin minun piti pian sen jälkeen muuttaa muualle.

Kengillä oli muuan hassu vaikutus: ne kasvoivat kiinni jalkoihin, ja kyseinen henkilö alkoi tuottaa hedelmää. Joissain henkilöissä kasvoi sitruuna­mangoja, toisissa aamu­tohveleita ja kolmansissa traktorin renkaita. Jotkut hedelmät olivat outoja, eikä niille tainnut kukaan keksiä mitään käyttöä.

Minä viihdyin hyvin uudessa asunnossani. Torkuin päivät sohvalla ja kuljin yöt ikkunasta toiseen. Kyllä kaikkien pitäisi välillä irtautua tutuista ympyröistään, muutos piristi ainakin minua.

torstai 8. syyskuuta 2016

Hän tarttui minuun

hänpä iski surkastutti

ajatteluni turmelutti

nainen kovin tarttuvainen

mutta silti ihanainen

 

tuli tuolta päivä uus

kellokin ol ikuisuus

nainen tarttui vielä kerran

halusi taas saman verran

 

en enää tahdo ollenkaan

parantua laisinkaan

poden naista mielelläni

kärsin vainen kehollani