perjantai 12. tammikuuta 2007

Se, joka meistä on viaton...

Mies on suurilla juhlilla. Pöydät notkuvat herkkuja. Paksuista sikareista nousee muhevaa savua. Portviini ja konjakki pehmentävät mieliä ja katseita. Miehen katseelle mieluisia naisia on kaikkialla. Miehellä on hyvä olla, kunnes hänen mieleensä nousee kimurantteja ajatuksia.

- Kaikki koskaan kokemani epäterveelliset hedonistiset mielihyvät nousevat eteen kun on aika kuulla potevansa jotain epämiellyttävää ja todennäköisen letaalia. Kadunko silloin kaikkea sitä mistä olen aiemmin iloinnut? Kadunko jo nyt?

- Elänkö pitkään, jos kieltäydyn lähes kaikesta mielihyvästä? Rakennan elämän mielihyvät fyysiselle kohtuudelle ja mielen iloille, runoudelle, musiikille ja silmänilolle. Varmistaako se pitkän elämän?

- Terveyttä edistetään valistamalla, tietoa lisäämällä, syyllisyyden tunnetta lisäämällä. Ristiriidat kasvavat. Tahto hyvään minulla on...

- Kaikissa tapauksissa minussa on kemikaaleja, ympäristömyrkkyjä ja radioaktiivisuutta. Olen jatkuvan säteilyn vaikutuspiirissä. Ympärillä on hurjastelevia rattijuoppoja.

- Saanko iloita elämästä nyt? Saanko valita miten?

Mies ottaa tarjottimelta muutaman haukkapalan. Kaviaaria, kananmunaa ja katkarapuja vaalealla leivällä majoneesin kera. Shampanjan maku täydentää makupalaa erinomaisella tavalla. Mies sytyttää piipun, josta kohoaa makea tuoksuva savu. Syvään huokaisten mies nojautuu tuoliinsa. Miehen mieluinen nainen tulee liki ja kaataa tummaa konjakkia paksumahaiseen lasiin. Nainen kietoo kätensä miehen kaulan ympärille ja kysyy hymyillen

- Tahdotko?

- Tahdon, sanoo mies, ja kokee elämän hyväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti