tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kaksi kasvista

Minä nähdä sinä
Minun kurkku kuristua
Vaihtaa se nauris
Sinä nähdä nauris
Sinä nauraa
Minä halkaista nauris
Kuolla
Sinä syödä se
Haljeta
Kuolla

Minä nähdä sinä
Minun nauris kurtistua
Vaihtaa se kurkku
Sinä nähdä kurkku
Sinä nauraa
Minä katkaista kurkku
Kuolla
Sinä syödä se
Haljeta
Kuolla

14 kommenttia:

  1. Hipaisevan absurdi. Kuolla kurkkuun tai nauriiseen tai nauruun? Koskaan ei tiedä koska viimeinen ateria on.

    VastaaPoista
  2. Sinä kirjoittaa runo
    Minä tulla tänne ja lukea se
    Haljeta
    Kuolla

    VastaaPoista
  3. ...ja aina lopputulos on sama kuolema...

    VastaaPoista
  4. Minäkin nauroin kuollakseni.
    Se teki hyvää. Pidentää ikää, vaikka nauroin kuollakseni.
    Elämä jatkuu.

    VastaaPoista
  5. Minä luke runo
    luke kerran
    luke kaks
    tarttu kurkku
    kurkkuun
    yski, mutta ei kuoli
    runosuoni hiukan ryki
    mutta hiukan vaan.
    Haukkas nauris
    ja taas kulki.

    VastaaPoista
  6. Olen tänään menossa opettamaan suomea maahanmuuttajanuorille. Tuli niin kotoisa ja tuttu olo tuosta runon kielestä :) Kiitos Peikko.

    VastaaPoista
  7. Peruskouluun menossa
    kaula kenossa
    Oppilaat on murkkuja
    vaan eivät kurista toistensa kurkkuja

    VastaaPoista
  8. Heitin Peikon runoilut Facebookiinkin :) Ties vaikka kavereistani maahanmuuttajat lukevat ne ;)

    VastaaPoista
  9. Minullekin tuli kotoinen olo samoin kuin Ritalla. Oli juuri taas tulkkaamassa maahanmuuttajien suomen kielen kurssin aloituspäivänä. Heti huomasin, kuinka tässä oli mainiota sanastoa :) kurkku kuristaa kurtistua halkaista ja katkaista...

    VastaaPoista
  10. Kylässä kävi kaksi ugandalaista ystävää. Suomi vielä hakusessa. Meidän isäntä (äidinkieli englanti) sanoi että voisi näyttää puukkoja. Toi yhden näkösälle, Iisakki Järvenpään puukon. Toinen ugandalainen kokeili puukon terävyyttä, ja näytti puukolle rannevaltimoaan. Minä huusin että ei.

    Sitten isäntä (asunut Suomessa yli 40 vuotta) kertoi että ei se ole tappoväline vaikka se joskus onkin. Minä ja ugandalaiset oltiin kysymysmerkkeinä. No, isäntä jatkoi: mikä on puu. Ugandalaiset tiesivät. No, hän jatkoi: tämä on puukko. Arkaiinen sanan loppu joka kertoo mitä esineellä tehdään: vaikka lusikoita. Sitten se kysyi suutaan osoittaen: ugandalaiset ja minä sanottiin yhteen ääneen SUU. Sitten minä ja isäntä pussattiin. SUUKKO.

    Tarina siis kotiopetuksesta...

    VastaaPoista
  11. Apua, onpas väkivaltainen kohtaaminen. Ei sitä halkinaisella kurkulla tai nauriilla paljoa voi nauraa!

    VastaaPoista