maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kirjallinen hahmo

– Ka, Reino. Mitä äijä?

– Mitäs. Ruokatunnilla.

– Ai sulla on töitä? Viimeksi kun nähtiin, kehuit olevasi pitkäaikaistyötön.

– Asiat muuttuvat. Nyt on hommia niin paljon kun jaksaa tehdä.

– Ai. Sittenhän sää pistouvaat yhden.

– Okei. Tarjoilija!

– Kiitos. Millasia hommia?

– Minä olen hahmo.

– Hahmo?

– Joo. Kirjallinen hahmo. Tai oikeastaan monta.

– Monta?

– Neljä. Katsos, kun tämä maa on täynnä wannabe-kirjailijoita, joilla juttu ei kuitenkaan kulje kunnolla, niin minä rupesin niille hahmoksi.

– Hahmoksi?

– Juu juu. Olen vaan ja ne kirjoittavat minusta.

– Mitä?

– Yksi tekee dekkaria. Minä olen siinä tarinassa ruumis ja makaan ojassa vatsa viillettynä auki ja perna tungettuna kurkkuuni. Toinen taas kirjoittaa rakkaustarinaa. Siinä olen sen naisen entinen rakastaja, tosi mustasukkainen ja väkivaltainen tyyppi. Otatko vielä toisen?

– Joo.

– Tarjoilija!

– Kiitos. Entäs ne kaksi muuta?

– Yksi kirjoittaa tarinoita, joissa minä olen pikkumainen ja paha vallesmanni ja estän vapaata metsästämistä ja särjen ihmisten pontikkapannuja.

– Entä se neljäs?

– Satukirja. Siinä minä olen tyhmä jättiläinen, jolta kaikki aina huijaavat rikkauksia. Tai ei aina, joskus se pannaan tekemään töitä, siirtämään kiviä, kaatamaan kaskea tai taivuttamaan joenuomia.

– On sulla hommat.

– Eikös. Ensi viikolla aloitan vielä yhden runoilijan hahmona. Se on jo pitkään yrittänyt saada aikaan jotain Odysseus-tyylistä eeposta, mutta ei ole saanut hahmojaan toimimaan.

– Mikäs hahmo sinä siinä olisit?

– Se on vielä vähän auki. Ehkä useampikin kuin vain yksi, mutta ainakin kuninkaan pahantahtoinen neuvonantaja, joka pelaa omaan pussiinsa ja vokottelee löyhämoraalista kuningatarta, molempia prinsessoja ja kaikkia hovineitoja.

– Se on sulle ihan nappi rooli.

– Ei se mikään rooli ole. Hahmo.

– Okei. Okei. Pistä vielä yksi, niin uskon koko jutun.

– Tarjoilija!

28 kommenttia:

  1. Tuossapa oiva kikka pitkäaikaistyöttömyyden lieventämiseksi, :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka toinen kirjoittaa tarinoita ja joka toinen hahmoilee. Sitten vaihdetaan, ja saadaan paljon tarinoita :)

      Poista
  2. Oiii! Mä tahtoisin kanssa olla hahmo! Mutta saisko olla sellanen, joka on jo olemassa?
    Jos saa, nii oisin Onneli tai Anneli! Koska niillä on oma ihana talo. Siellä on vaatekomerollinen juurikin heille sopivia vaatteita. Ja paras kaikista:Teräviksi teroitettuja värikyniä ja paperia!! Voi miten aikanaan kadehdinkaan niitä ja lukea humpsautin kaikki tarinat!
    Mutta yks asia jäi tuos tarinassa pohdituttamaan:
    Miten se jättiläinen oli saanu ne kaikki rikkaudet? Eikö sillä ollu ketään, joka ois pitäny siittä huolen, ettei kaikenmaaliman koijjarit ois vieny niitä rikkauksia? Mikä luetaan rikkaudeks? Pitääkö sen helistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoren sisällä voi joskus kiiltävistä kivistä syntyä jättiläinen. Kun ne leikkaavat tukkaansa tai kynsiään, niin kaikki irtoava on ihmisten miälestä jaloa, koska se kiiltää niin somasti. Se ei helise.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hahmon vai juoman? Peikko tarjoaa hahmon: sientenpoimija marjametsässä. :)

      Poista
  4. Onkos näitä hahmo-hommia työkkärissä haettavissa, vai missä? Minäkin voisin olla ilkeä vanha noita, tai kiltti mummeli, miten vaan, jos siitä saisi vähän riihikuivaa, tai edes kosteaa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riihikostea onkin hiano ajatus. Peikko luulee, että riiheen tulee kosteutta, kun puinnin jälkeen riihessä kylvetään ja heitetään vettä kiukaalle. :) Se olisi peikostakin mukavaa.

      Poista
  5. Ah, Peikkonen antoi vastauksen ongelmaani; taas kerran määräaikainen työsuhde päättyy, näin vanhan on vaikea löytää töitä, mutta työttömyyskin tympii... alkaisi ammattihahmoksi! onhan tässä jo aika pitkään alaa harjoiteltu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahmon hommat ovat nekin määräaikaisia, luulee peikko. Mitäs kun tai jos se kirjoittaja saa teoksensa joskus tehtyä? Tosin kirjoittajia on aika paljon ja vaihtelu virkistää. Ei kukaan varmaan jaksa yhtenään hahmotella ojanpohjalla makaamistakaan... :)

      Poista
  6. Hihii! Tuntuu, että nyt hahmoille on aiempaa enemmän hommia. Millainen työhakemus pitäisi olla, jotta pääsee hahmoksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikko luulee, että siihen ei tarvitse erikseen hakea, vaan hahmoilun voi alkaa silloin, kun tuntee siihen halua. Joku vastaantuleva kirjoittajan alku kyllä huomaa kiinnostavan hahmon ja nappaa sen tekstiinsä :)

      Poista
  7. Jep. Nyt rupean katsomaan ympäristöäni sillä silmällä, jos vaikka hahmo löytyisi ja pääsisin kirjoittamisen juonesta kiinni. Olen ollut vähän aiheet hukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikkoa on aina säälittänyt se hukka parka, johon kaikki aina laittavat paljon asioita. Mutta se on kyllä aina ollut ylpeä siitä, että sillä on ihan oma verbi: hukata. Sellaista, ei kaikilla olekaan. Vai onko kukaan koskaan kuullut koiraamisesta tai kissaamisesta? :)

      Poista
  8. Nuo satuhahmot ovat mummosta mukavia, kelpaisinkohan isoksi pahaksi noidaksi?

    Parasta noitana olossa on noituminen, kahvinjuonti ja kissan silittäminen..:))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikostakin on mukava silittää kissoja, vaikka ensin se ei osannut. Sitten yksi ihan musta kissa neuvoi peikkoa ja se oppi jo vähän ja siitä kissasta tuli hirmu sileä :)

      Poista
  9. kun minusta ei mitään tullut, olen joutunut hahmoksi kirjoittajalle, joka zoomaa taikasilmälaseilla riippuen siitä, mistä päin tuulee. viimeksi olen ollut varamummo mummottomalle kiltille jättiläiselle. kesällä osallistun vielä mummojen ja pappojen kanssa leirille kartanossa. metsästetään leijonaa tai annetaan leipuri hiivalle vapaapäivä. oman osaamisen vaihdan täysihoitoon.
    kivaa tämä vuoropuhelu isopeikon kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjjoittajat ovatkin varsinaisia tuuliviirejä. Peikko on kuullut, monesta, joka on kyllästynyt hahmottomaan maailmaansa ja ruvenneet lentokentille vapaaehtoiseksi tuuliviiriksi. Se on vähän tuulinen homma, mutta siihen kuuluu vapaa matkustaminen missä tahansa koneessa, mihin pääsee pujahtamaan salaa :)

      Poista
  10. Erikoinen työnkuvaus :) Ei tule aika pitkäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikon miälesta ajan pitää olla leveää mialuummin kuin pitkää. On niin mukavaa heittäytyä sen päälle potsloikkoo ja kieritellä poikin pitkin. Ja aika näyttääkin erilaiselta eri kohdista. :)

      Poista
  11. Maksetaankos näistä hommista kunnolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikko luulee, että kunto kyllä kasvaa, kun on monta eri hahmoa vähän väliä. Eikös silloin saa sitä kuntoa palkaksi? Juu, peikko luulee, että maksetaan kunnolla :)

      Poista
  12. Meinasin laittaa kommentin, mutta menin ihan sanattomaksi ja sekaisin, kun näin, että Peikko vastaa niihin! Tätä ei ole vuosiin nähty. Otan nyt sitten osakseni ihailevan lukijan hahmon ja istun suu marengilla ihmeestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikkojen kuuluu olla vähän arvaamattomia. Joskus ne säikyttävät itsensäkin arvaamattomuudettomuudellaan. Mutta kyllä tämä peikko tästä tokenee ja on pian taas sama vaisu jörö mörökölli kuin ennenkin.

      Suu marengilla on varmasti makeampi istua kuin suu messingillä. Hyvin valittu. :)

      Poista
    2. Ollapa edes hahmo, kun kirjoittamisesta ei voi enää haaveilla ja eikun suu messingille, vanhassa vara parempi:)

      Poista
    3. Peikon miälestä haaveilu onkin paljon mukavampaa kuin tekeminen, joka usein vaatii suuria ponnisteluja. Jollei kirjoittamisesta voi haavella, niin jospa haaveilisi kirjoittamisen haaveilusta. Se on varmasti kaksin verroin mukavaa haaveilua :)

      Poista