torstai 27. kesäkuuta 2013

Sorsalammen mummo

Kiia kiia kii! Huuto kertoo, että helppoa ruokaa on tarjolla. Siipiveikoista suurin, jota toiset kutsuvat leikkisästi Merenkylpijäneidoksi, istuu lammen keskellä olevan pienen saaren rannalla ja venyttelee kaulaansa.

Merenkylpijäneitoa huolestuttaa. Lintukansa on tullut riippuvaiseksi ihmisen tarjoamasta ruuasta. Nuorimmat eivät enää edes tiedä, että lammen pinnan alla uivia kaloja voi syödä, saati että niillä olisi aavistustakaan siitä, miten kalan voisi saada kiinni. Pullaa, pullaa vaan pitää olla, mitä valkoisempaa, sitä parempaa. Sorsat vielä sentään seulovat vedestä pullan lisäksi kasveja ja ötököitä, mutta lokkiporukka, se on jo kokonaan pullautunut. Niin ja pulut, nehän kuolisivat nälkään ilman pullanmurujaan.

Nuoret lokit kelluttelevat rantavedessä ja odottavat. Kun kaikatus­huuto paljastaa ihmisen saapumisen ja kuvailee mukana tulevaa leipä­pussia, valkosiivet nousevat ilmaan ja lähtevät hakemaan osaansa. Sorsat alkavat meloa samaan suuntaan. Pulut rävähtävät paikalle.

Silloin uusi huuto viiltää ilmaa. Merenkylpijäneito on avannut linnun­luisen nokkansa ja kiljuu, että on kenraaliharjoituksen aika. Linnut kohahtavat ja sana kiertää nokasta nokkaan. Kenraali­harjoitus. Kenraali­harjoitus. Lintujen siivet alkavat iskeä aiempaa täsmällisemmin ja niiden kaulat kurottuvat eteen, silmiin tulee pistävä katse.

Lokit piirittävät miehen, joka seisoo rannalla leipäpussi kädessään. Ne lentävät paikallaan miehen ympärillä, tuijottavat miestä ja nappaavat jokaisen heitetyn leivänpalan. Pulut laskeutuvat miehen käsivarsille ja ryhtyvät kiskomaan leipää suoraan tämän kädestä. Sorsat alkavat painostaa miestä alhaalta. Mies kyykistyy ja linnut kätkevät hänet kokonaan näkyvistä.

Uusi kaikatus kuuluu, kun leipä loppuu ja mies lähtee juoksemaan pois. Harjoitus on ohitse. Linnut hellittävät. Kaikatus jatkuu ja siihen sekoittuu kaakatusta ja kujerrusta. Linnut kehuvat kilvan Meren­kylpijä­neitoa ja tämän suunnitelmaa. Seuraavaksi ne eivät enää tyytyisi leipään ja pullaan, vaan haluaisivat enemmän, paljon enemmän.

 

Lammella on hiljaista. Linnut odottavat. Yhtään siivekästä ei näy missään. Merenkylpijäneito on riisunut sulkansa ja piilottanut ne kirjavan kiven taakse. Sen jälkeen se on vetänyt ylleen vanhan palttoon ja solminut päähänsä huivin. Nyt Merenkylpijäneito makaa vatsallaan rannalla, kasvot piilossa ja jalat polvia myöten vedessä.

6 kommenttia:

  1. Ei näitä voi muuta kuin hurmaavasti digata - mistä se peikko näitä oikein keksii. Jaa, että mummo oli merenkylpijämeito - huikea polku löytyi tarinalle - jatkoa odotellaan.

    VastaaPoista
  2. Ai semmoinen mummo se olikin :)

    VastaaPoista
  3. No nyt on kyllä oltava varovainen, jos näkee jonkun mummon makaavan jalat vedessä.

    VastaaPoista
  4. ...että sellassii mummoja..:)))

    VastaaPoista
  5. meren kylpijä mummot on just tommosii..jalat vesssä palttoo päällä ja se huivi, jotta ei aurinko pistä:)

    VastaaPoista
  6. Merenneidoilla voi joskus olla pyrstöyskää.

    VastaaPoista