– Tahdon tuon pienen hopeisen, äiti. Anna se minulle!
– Voit ottaa sen itse, lapsi. On tärkeää harjoitella.
– Mutta vesi on märkää, äiti. Anna heti tuo kala minulle.
– Olepas nyt reipas lintu ja ota itse kalasi.
– Mutta vesi on kylmää, äiti. En tahdo mennä sinne, eikä minulla ole enää nälkäkään. Se kalakin oli ihan huono...
Tuli heti mieleen se, mitä yks supi sanoi karviaismarjoista, kun ei ylettynyt niihin.
VastaaPoistaAi, mitäkö? No, se sanoi, että karvaisia ovat.
Upea kuva ja hauska pieni tarinanpoikanenkin.
VastaaPoistaPois seliseliselitykset, porhallahan vaan kalan perään.
VastaaPoistaHyvin osaat, tulee hyvä mieli...
Kaikki uusi on aina pelottavaa, eikä siitä taudista oikein edes parane, sanoo mummi.
VastaaPoistaSuloinen pikkuinen.
Kyllä poika tuosta pian miehistyy :)
VastaaPoistaLokin pojalla on vielä oppimista. Mutta äiti tuntuu kärsivälliselta opastajalta. Kyllä se vielä lentää!
VastaaPoistaSiitä se lähtee.... elämänkulku.
VastaaPoistaNiin se vaan menee, ettei kaikkea voi saada valmiina, lokinpoikanenkaan, jonka emo on viisas.
VastaaPoistaSievä lokinpoikanen muuten.