sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kissanpojat

Mies seisoo järven rannalla ja katselee matalalta paistavan auringon värjäämää maisemaa. Hanki kimaltelee ja huurteiset puut heijastavat punakeltaisia sävyjä. Miehen jalan vieressä on juuttisäkki, joka kohoilee ja venkoilee aivan kuin se itse tai sen sisällä olisi jotain elävää.

Mies huokaa, kumartuu ja nostaa säkin olalleen. Hän lähtee kulkemaan jäätä myöten keskelle järveä, jossa lumipeite on ohuempaa kuin muualla.

Mies pysähtyy, heittää säkin jäälle ja alkaa hakata tuuralla jäähän avantoa. Jään sirpaleet lentelevät. Auringon kilo taittuu niistä kaiken­värisiksi säteiksi. Nainen, joka on lähtenyt ylittämään järveä suksilla, pysähtyy katsomaan säteiden kipunointia.

Kun mies saa avannon valmiiksi, hän ottaa säkin käteensä. Säkki kiemurtelee. Sieltä kuuluu vaimeita miu-ääniä.

– Mitä puuhaat? nainen kysyy ja tulee lähemmäs.

– Pesen kissanpoikia, mies vastaa ja huljuttaa säkkiä jäisessä vedessä. – Joka päivä pitää pestä säkillinen.

Säkistä kuuluu pieniä hätähuutoja.

– Ei kissanpoikia noin pestä, nainen sanoo. – Ota säkki pois vedestä.

Mies vilkaisee naista, mutta tottelee. Hän seisoo vettä valuva säkki kourassaan ja tuijottaa naista. Säkissä on hiljaista.

– Mitenkäs?

Nainen nappaa säkin mieheltä, avaa sen ja nostaa kylmästä hyytyneet kissanpojat takkinsa alle lämpimään. Tyhjä säkki putoaa jäälle.

– Etkö ole nähnyt, miten kissaemo pesee poikiaan? nainen kysyy ja etsii povestaan kaikkein pienimmän ja viluisimman kissanpojan. Hän suojaa sitä käsillään ja nuolee sen kuivaksi ja pörheäksi. Kissanpoika avaa silmänsä ja tunnustelee tassullaan naisen kasvoja. Nainen ojentaa eläimen miehelle.

– Noin, hän sanoo. – Pistä se takkisi alle lämpimään, niin saat itse pestä yhden.

Mies ja nainen pesevät kaikki kissanpojat puhtaiksi ja kuiviksi. Miehen takinalus on täynnä virkeitä kissoja, jotka hyrisevät ja painautuvat miehen lämpöä vasten.

– Nyt osaat, nainen toteaa. – Ne voi ihan hyvin pestä kotona. Se on mukavampaa ja ainakin lämpimämpää.

– Eikä nyt edes kuollut yhtään kissanpoikaa, mies riemuitsee.

7 kommenttia:

  1. Pitäis lukea pesuohjeet, ennenkö ottaa kissinpoikia.
    Ja pitäis miettiä, tulisko itte mentyä pesuille avantoon. ;)

    VastaaPoista
  2. onneks oli viisas nainen ja sydän paikallaan

    VastaaPoista
  3. Minä pelkäsin tarinan alussa pahinta.
    Ei Peikko kuitenkaan voisi hukuttaa tarinassaan edes suloisia kissanpentuja.

    VastaaPoista
  4. Voi että, minulla tuli melkein suru puseroon, vai onko tuo laamapaita, mutta onneksi tuli oikea kissapesuri emon vaistoineen paikalle.

    VastaaPoista