torstai 3. heinäkuuta 2014

Kahvipullat

– Keskustaan, Keijo sanoo. – Paljonko pitää maksaa?

– Paikallis­liikenteen taksa, kolme euroa, kuski pyytää ja napauttaa koneesta matka­lipun valmiiksi.

Keijo kaivaa kolme euron kolikkoa taskustaan, maksaa ja lähtee etsimään paikkaansa. Hän tutkii lippua, pyörittelee sitä molemmin puolin ja palaa bussin etu­päähän. Muut kyytiin nousijat kurtistelevat kulmiaan, eivät sano mitään, mutta vinguttavat luku­laitetta matka­korteillaan ja tunkevat Keijon ohitse käytävällä eteen­päin.

– Tässä ei kerrota, mikä paikka on minun, Keijo sanoo kuljettajalle. – Paikka­numero puuttuu kokonaan.

– Sillä saa istua minne haluaa, kuski neuvoo, sulkee bussin oven, polkee kaasua ja siirtyy muun liikenteen joukkoon.

Keijo hymyilee ja lähtee valitsemaan itselleen mieluista paikkaa. Kuluu vain hetki ennen kuin hän palaa.

– Löysin hyvän paikan, mutta siinä istuu joku tyyppi, joka ei suostu lähtemään pois. Täällähän piti saada istua minne haluaa?

Kuski tuijottaa Keijoa ja unohtaa hetkeksi seurata liikennettä. Mopo­auto, joka köröttelee viereisellä kaistalla, tekee äkkinäisen väistö­liikkeen ja huudattaa torveaan.

– Istu minne haluat, kunhan siinä ei istu ketään muuta, kuski tokaisee.

Keijo istuu ensimmäiselle vapaalle paikalle. Se on käytävä­paikka. Ikkuna­paikalla istuu liina­pää mummo, joka tuijottaa Keijoa ja hihittelee itsekseen. Keijo ojentaa kättään ja esittelee itsensä.

– Keijo päivää. Onko rouvakin matkalla keskustaan?

– Sairaalallehaa mie, ja sit hautuu­maalle. Sie et taija olla paljoo pusseil kulkenu?

– Tämä on ensimmäinen kerta, Keijo sanoo ylpeänä. – Meillä on firmassa eko­päivä. Kaikkien pitää tehdä jotain ekologista.

Bussi kääntyy sivu­kadulle. Keijo vilkuilee ympärilleen, kimmahtaa ylös ja menee kuljettajan luo.

– Hei. Väärä suunta, hän sanoo ja viisoo kädellään. – Keskusta on tuolla päin.

– Herra menee nyt istumaan ja antaa minun tehdä työni niin kuin se tehdä pitää, kuski sanoo ja kääntää auton pysäkille.

– Pidätkö taukoa kesken kaiken? Keijo hämmentyy. – Miksi? Eikös nyt vaan ajettaisi suoraa päätä keskustaan, niin kuin minä pyysin ja mistä maksoin?

Ovesta tulee uusia matkustajia, jotka tuuppivat käytävällä seisovaa Keijoa. Mies pelastautuu äskeiselle paikalleen.

– Älähän sie hättäile, mummo neuvoo Keijoa. – Pussi pysähtellöö sillon ko on tarvis.

Keijo pudistaa päätään ja ryhtyy selaamaan littu­puhelintaan. Yhtäkkiä hän sävähtää ja hymyilee.

– Pysähtyykö? Sehän on mainiota.

Keijo nousee paikaltaan ja menee taas kerran kuljettajan tykö.

– Minun piti hakea kahvi­pullat töihin, hän sanoo. – Pysäytätkö sen verran jonkin kaupan luona, että käyn nappaamassa pari känttyä mukaan?

Kuljettaja hymyilee. Hän pysäyttää auton ensimmäisen mahdollisen kaupan kohdalle ja suhauttaa ovet auki. Keijo loikkaa jalka­käytävälle.

15 kommenttia:

  1. Saattoipa Keijo jäädä kuin nalli kalliolle katsomaan etääntyvän bussin takavaloja.

    VastaaPoista
  2. Haha, aamuni piristys tämä! Bussissakin sopivasti, mutta harmittavan sovinnaisesti ja tottuneesti nämä matkustajat käyttäytyvät :)

    VastaaPoista
  3. Hankala tyyppi tuo Keijo. Hauska ratkaisu kuljettajan pulmiin vaikka ei niin hauskaa Keijon kuvakulmasta :D

    VastaaPoista
  4. Tämäkin hymyilee, mutta miettii mielessään, millaista härdelliä on itse aiheuttanut ratikoissa ja busseissa, kun aina muutaman vuoden välein Suomeen saavuttuaam kaikki systeemit olivat aina muuttunut, kuka kulloinkin rahasti missä milloinkin kuinka paljon kulloinkin ja mistä piti painaa, jos meni ostamaan pullia ja mistä ovesta piti poistua. jne jne.
    Niin että toisaalta voiin kyllä samaistua Keijoonkin...

    VastaaPoista
  5. Hehee, hauska tarina. Jäiköhän bussi Keijoa oottelemaan....

    VastaaPoista
  6. Hyvä Keijo, harvoin bussikuskeja saa hymyilemään.. minäkin keijostelin tänään Vantaan bussissa eikä kyllä yhtään hymyä irronnut.

    VastaaPoista
  7. Hyvin piti kuskin hermot. Keijo taisi juuttua pullakauppaan.

    VastaaPoista
  8. Kiva kuski, ei jättänyt Keijoa edes oven väliin, tämmöstäkin on tapahtunut. Tunsin muuten kerran yhden Keijon, se väitti olevansa poliisi, toivottavasti se ei ollut kuitenkaan tämä:)

    VastaaPoista
  9. Hurauttikohan kaasu tallassa pois kun kantapäät vilahti ovesta ulos....;)

    VastaaPoista
  10. Hieno ekopäivä! Keijokin lopulta ymmärsi jujun.

    VastaaPoista
  11. Minusta tuntuu, että olen istunut Keijon vieressä kerran, se oli tosin junassa. Samanlainen kaveri se oli eikä juna edes pysähtynyt hänen kotipysäkillään, mutta eipä haitannut. anoi kävelevänsä kotiin seuraavalta pysäkiltä.

    VastaaPoista
  12. Ei ole helppoa matkustella busseissa ja junissa, jos ei ole tottunut. Kuten minä, en nyt kerro juttuja kuitenkaan, Keijo ymmärtää...

    VastaaPoista