torstai 29. tammikuuta 2015

Ajatuksen lento

Istuin eilen kirjoitus­koneen ääressä. Koneessa oli valkoinen paperi, ja se pelotti minua. En ymmärtänyt miksi. Tuijotin paperia niin, että se meni ryttyyn. Seuraavalla tuijotuksella se vääntyi kirje­kuoreksi, johon ajatukseni sujahti. Kirje juoksi parvekkeelle, hyppäsi ja lensi pois. Se oli minusta outoa, sillä eiväthän kirjeet lennä. Siinä ei ollut edes posti­merkkiä.

Ajatukseni oli lentänyt pois luotani ja jättänyt minulle vain muutaman kypsymättömän aihion. Pyörittelin niitä mielessäni, mutta mistään ei ollut oikein mihinkään ennen kuin yksi niistä kiertyi auki. Minä varrastin sen haarukkaani ja ryhdyin grillaamaan sitä lieden päällä.

Kypsyttelin ajatustani pitkään. Kääntelin ja vääntelin sitä puolelta toiselle, avasin kulmia, kun ne meinasivat jäädä umpinaiseksi. Kypsänäkään ajatus ei maistunut miltään. Muistin entisen ajatukseni, sen karanneen, ja sen mustikat tuntuivat heti nenässäni.

Ehkä muitakin aihioita kannattaisi kypsytellä. Ehkä niistä syntyisi yhdessä jotain suurta.

Valitsin toisen ja jätin sen saunaan hautumaan. Ajatukseni kypsyi kun sauna lämpeni. Ajatus oli lämmin, mutta yhtä kliseinen kuin heinäpelto. Lisäksi se venyi pituutta ja luiskahteli käsistäni yhtä mittaa, kunnes se oli käärmeen pituinen. En viitsinyt sen enempää sitä käsitellä, vaan jätin sen sulattamaan hankeen hannun­vaakunoita.

Seuraavaa aihiota kypsyttelin tyynyni alla samalla kun haudoin kaupan munia. Kananpoikia voi kuoriutumisen jälkeen hyvin pitää vaate­komerossa, kunhan muistaa sammuttaa valot yöksi. Jos unohtaa, kanan­pojat saattavat muuttua terva­pöpöiksi, ja minä joutuisin tervaamaan suksia pari seuraavaa viikkoa.

Kerran tuli vieraita, eikä minulla ollut mitään muuta tarjottavaa, ja vieraat käyttäytyivät varsin nuivasti ja ilmi­selvästi halusivat jotain, niin minä sitten annoin jokaiselle kanan tai pari. Siitä ne ilahtuivat. Ne tykkäsivät, kun vieraat istuivat niiden selkään ja puhuivat rumia.

Mutta se ajatus ei kuoriutunut. Sille kävi samalla tavalla kuin suurimmalle osalle kaupan munista. Ne rikkoutuvat ja haisevat pahalle.

Minulla oli jo ikävä ajatustani, sitä karannutta, joten soitin postiin ja kysyin, minne kirje oli mennyt. Eivät muka tietäneet siitä mitään, vaikka ihan selvästi näin, kun se lensi pois. Päätin ostaa halon ja lähteä sen perään.

Kiersin uuden paperin kirjoitus­koneeseeni, tuijotin sen ryppyyn ja kirjeeksi. Änkesin itseni kirjeeseen, ja se nousi ja lensi. Katosi.

En tiedä missä olen. Täällä on kanoja ja kirjoitus­koneita. Mutta ei ensimmäistäkään ajatuksen­poikasta.

15 kommenttia:

  1. Johan ajatus lentää solkenaan, sellaista se väliin on.
    Jospa se asettuisi niin, että ajatuksenpoikanen alkaa kasvamaan ja poikii ajatuksia lisää.

    Mainio!

    VastaaPoista
  2. Tiedän tämän jutun. Ideoita tulee ja menee, niistä ei synny mitään järkevää. Ei siinä muu auta kuin keksiä lisää ideoita, joku niistä voi lähteä elämään. Ehkä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä minä kymmenien vuosien kokemuksella voin vakuuttaa, että kirjeet lentävät. Jopa ilman merkkiä. Vastaanottaja vaan tuossa jälkimmäisessä tapauksessa alkaa purra huuliaan ja päästellä ärräpäitä. Olen senkin itse nähnyt, kun olen ojennellut kuorta tiskin yli ja perinyt puuttuvan maksun ja vitosen vielä päälle.

    VastaaPoista
  4. Taidankin kesäiltana heittää ajatukset hiilloksen päälle ja sitten nukkua tosi hyvin. Tiedän, että jouduit minun kanlaan. Siellähän on ihan kivaa, eikö vaan?

    VastaaPoista
  5. Lentäviä lauseita, ne vasta hauskoja!
    Lentää kanakin vaikka siltä kaula katkaistaisiin.
    Mitä yhdestä tyhjää täynnä olevasta päästä!
    Pääasia, että siivet on tallella!

    VastaaPoista
  6. Älä välitä peikko, kyllä ne tulevat vielä takaisin, ne ajatukset ja muut sellaiset. Joko kypsinä tai lentävinä. Ainakin osa niistä, olisi paljokasta toivoa että ne kaikki palaisivat takaisin, osa jouti jo mennäkin taivaan tuuliin. Ehkäpä joku toinen löytää ne sieltä:)

    VastaaPoista
  7. Jumatsukka miten hieno ja osuva kirjoitus ! Luovasti kehitelty. Pitkälle ajateltu. Lisäidea: Pistäpä muutama vanha tarina kompostiin muhimaan, kääntele talikolla ja katso mitä syntyy :)

    VastaaPoista
  8. Tuo valkoisen paperin kammo liippaa kyllä likeltä itseänikin ja ajatukset karkaa ennättämättä kypsyä. Minä en saa paperia tuijottamalla ryppyyn, kyllä ihan omin kätösin se tulee rutattua.
    Sulla on loistavia keinoja koettaa kypsyttää ajatuksia, mutta huonopi juttu, että olet joutunut itseltä kadoksiin. Jospa hukassa kypsyy ajatukset?

    VastaaPoista
  9. Niin se peikko vaan osaa keittää raaoistakin ajatuksista hyvän sopan. Joskus on hyväkin ottaa välimatkaa ja lentää tuulten mukana, kanat pitää hyvin nälän loitolla - GPS kannattaa silti pitää päällä.

    VastaaPoista
  10. Taitaa olla tuuli vienyt minunin aatokset, kun tuntuu pää niin ontolta:)))

    VastaaPoista
  11. Voi se käydä noinkin, ajatukset lentävät pois, mutta eivät kuoriudu;)

    ☻ ☺ ☻

    VastaaPoista
  12. kanoja ja kirjoituskoneita, hahhaahh, jotenkin niin niin loogistakin! Ajatuksenpoikanen...kyllä ne siellä kasvaa, taitosten ja kulmien alla ja reunamarginaalissa...odotas vaan!

    VastaaPoista
  13. Loistava, ja peikkomaisesti aina yllättävä tarina!

    VastaaPoista
  14. Voihan vietävä noita ajatuksen käänteitä ja lentoja! LOL

    VastaaPoista