torstai 24. joulukuuta 2015

Joulupeikko

Peikko tallaa lumetonta metsää, jonne on ilmestynyt useita kuusen­kantoja. Joka puolella kantojen ympärillä on jälkiä, isoja ja pieniä. Joku on käynyt hakemassa kuusen­poikasia peikon metsästä.

Peikkoa harmittaa. Kuuset olivat sen kavereita ja nyt ne on viety pois. Peikko lähtee seuraamaan jälkiä, joissa kolmet pienet ja yhdet suuret painaumat kulkevat samaan suuntaan. Isot jäljet kulkevat vakaasti, pienet loikkivat edes­takaisin.

Jäljet vievät laatikon­muotoisen talon pihaan. Talon ikkunoissa on punaiset verhot. Niiden takaa loistaa valo. Peikko lontustaa ikkunan viereen ja pilkistää sisään. Kuusi seisoo huoneen nurkassa ja sen oksille on ripustettu kirkas­värisiä palloja ja nauhoja. Kuusen alla on paketteja. Toisesta ikkunasta näkyy keittiö, jossa pöydän ääressä istuu kolme lasta, mies ja nainen.

Peikko ottaa korvansa ja painaa sen ikkunaa vasten.

– Äiti äiti, milloin pukki tulee?

– Iskää, koska pukki tulee?

– Mitä jos pukki ei taas tulekaan?

Lapset odottavat pukkia, ja vaikka peikko ei tiedä miksi, niin se kyllä tietää millainen pukki on. Ehkä sen pitäisi ruveta pukiksi ja käydä hakemassa kuusi takaisin.

Peikko koputtaa käyrät sarvet päähänsä, vääntää silmiinsä pysty­viirut ja nyhtää kainalostaan karvoja parraksi. Sorkat se tekee kipristämällä musta­kyntiset varpaansa jalka­pohjan alle.

Peikko koputtaa oveen.

Sisältä kuuluu riemun kiljahduksia.

Ovi aukeaa. Sen takana seisoo kolme silko­hapsista kirkas­silmäistä lasta. Pienimmän suu kääntyy nurin­päin ja leuka vapisee.

– Ootko sää muka pukki?

Peikko myöntää ja kopistelee sorkillaan tupaan. Kuusi heilauttaa oksiaan, tervehtii peikkoa ja kertoo, mitä lapset ovat puhuneet pukin joulu­tekemisistä. Peikkoa naurattaa ja se istuu kuusen viereen jätetylle tuolille, nostaa muutaman paketin kuusen juurelta syliinsä.

– Kuka haluaa? peikko kysyy, ja kaikki lapset huutavat yhteen ääneen haluavansa. Peikko lappaa paketteja kuusen alta lasten käsiin. Kiljunta lisääntyy. Lasten isä ja äiti hätääntyvät ja pelästyvät jäävänsä ilman paketteja. He ryntäävät lastensa sekaan ja kurkottelevat kouriaan peikon suuntaan.

Kun kaikki on jaettu, lapset keskittyvät paketti­vuoriinsa. Peikko irrottaa kuusen ja lähtee viemään sitä takaisin metsään.

Iskä huomaa peikon aikeet ja asettuu oven­suuhun esteeksi.

– Tää oli kuule hyvä, paras pukki ikinä. Viis­kymppiäkö se oli? Ota tosta. Siinä on vähän hyvän miehen lisää.

Peikko ei huoli, vaan menee ulos joulu­kuusi kourassaan. Pihalla vastaan tulee parrakas, punaiseen pukeutunut puuhka­lakkinen mies, joka horjuu, yrittää tihrustaa talon numeroa ja laulaa epä­vireisesti vanhasta valko­partaishesta ukosta.

Metsässä peikko vie kuusen takaisin kannolleen. Kuusi huokaa syvään ja rentouttaa oksansa. Ensi vuodeksi se kasvaisi niin isoksi, ettei se enää kelpaisi joulu­kuuseksi.

Peikko virnistää ja katselee ympärilleen. Metsässä on vielä monta tyhjää kantoa. Ehkä muuallakin odotettaisiin pukkia.

12 kommenttia:

  1. Mitähän silkohapset tuumaavat, kun puuhkalakkinen tormoostaa sisään..?

    VastaaPoista
  2. Peikko osasi taas...! Nyt niin sydäntä lämmittää lasten ja kuusen puolesta! Kiitos! Jouluja ��, Peikkonen.

    VastaaPoista
  3. Peikko osasi taas...! Nyt niin sydäntä lämmittää lasten ja kuusen puolesta! Kiitos! Jouluja ��, Peikkonen.

    VastaaPoista
  4. Voi mahoton sentään. Minä kävin kyllä kuusen hakemassa, mutta puolustaen kerron, että kuusi nimenomaan halusi tulla pihaani joulukuuseksi, kun muuten olisi joutunut metsäkoneen ruhjomaksi.
    kYllähän Peikko omat kuusensa tuntee.

    VastaaPoista
  5. Peikko toi hyvän joulumielen kotiin. Hyvää joulua Peikollekin!

    VastaaPoista
  6. Metsän, kuusen ja joulun tuntua Peikon seurassa.
    Oikein kiva. Hyvää joulunajan jatkoa !

    VastaaPoista
  7. Hyvä peikko! Oikein hyvää loppuvuotta!

    VastaaPoista
  8. Ihana joulukertomus, kiitos Peikkoseni ja lepokasta vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
  9. Ihana kertomus ..kiitos ja hyvää loppuvuotta.

    VastaaPoista
  10. Sitä saa mitä tilaa! Hyvää tulevaa uutta vuotta!

    VastaaPoista