torstai 21. heinäkuuta 2016

Puolimaraton

Jenni ja Heli juoksevat lenkki­polulla. Sahanpuru joustaa askelten alla. Hiki haihtuu kuumalta iholta. Heinä­kuinen helle­aalto värisyttää ilmaa. Ilta on lämmin.

– Pari kierrosta enää, niin puoli­maraton on juostu, Heli toteaa.

– Puuh, Jenni huokaa. – Lääh puuh. En ymmärrä, miten sinä jaksat juosta näin.

Heli ei sano mitään, vaan tihentää askelta. Jenni jää ensin jälkeen, mutta juoksee sitten toisen rinnalle. Heli näkee, että Jenni ponnistelee voimiensa ääri­rajoilla, ja hidastaa kulun rennoksi hölkäksi.

– Minun jaksamiseni on ihan oma asiani, Heli sanoo. – Eikös me olla tästä jo puhuttu?

Jenni ynähtää.

– Mutta kun sinä olet noin lihavakin. Painat aikakin kolme­kymmentä kiloa enemmän kuin minä. Sillä minä vain.

– Oikeasti minä en ole lihava.

– Kyllä sinä olet. Ei sinun sitä kannata kieltää, asia ei muuksi muutu, vaikka sanoisit mitä. Katsoisit peiliin välillä.

– Olen minä katsonut. Ja tiedän hyvin, miltä näytän. Lihava en kuitenkaan ole.

– Mikäs tuo sitten on? Nuo makkarat sinun mahasi ympärillä.

– Energia­varastoja, niin kuin muillakin ihmisillä.

Jenni virnistää huvittuneesti.

– Eli läskiä.

– Kaasua.

– Ei se mitään kaasua tai muuta turvotusta ole. Petät itseäsi noilla jutuilla.

– Kuuntele. Muistatko sen auto-onnettomuuden, jossa olin?

– Joo. Olit jo silloin lihava ja melkein kuolit.

– Kirurgit ehdottivat uutta ratkaisua. Minun ala­ruumiini kaikki luut olivat murskana, ei niistä olisi enää mitään tullut. Hyväksyin ehdotuksen ja luut korvattiin robotti­rangalla, joillain erikois­systeemeillä. Nyt pystyn juoksemaan vaikka kuinka kovaa ja kauan.

Heli kirmaa eteenpäin juoksevan Jennin ympärillä. Jenni kiihdyttää vauhtia, mutta Heli jatkaa entiseen malliin. Lopulta Jenni antaa periksi ja hidastaa kävelyksi.

– Ei se silti selitä tuota sinun paksua mahaasi, Jenni toteaa pahan­tuulisesti.

– Selittää se. Se on energia­varasto, niin kuin sanoin. Robotti­luissa on moottoreita, jotka toimivat pierulla. Sitä on säilöttävä johonkin. Maha on kaasu­kello, jonne pierut ohjataan jonkin venttiilin kautta suoraan suolistosta. Eikö olekin kätevää?

5 kommenttia:

  1. Loistava idea, kukahan kykenis toteuttamaan!!??

    VastaaPoista
  2. Kompostoinnissakin tarvitaan kompostori.

    VastaaPoista
  3. No voi, nyt en uskalla enää katsoa peiliin!

    VastaaPoista
  4. Just just...taidan ottaa tuon seuraavaksi selitykseksi...

    VastaaPoista
  5. :)Uusi innovaatio taas Peikolta! Insinöörimiehiä näemmä! :)

    VastaaPoista