torstai 3. elokuuta 2017

Amok

– Millaista se on?

– Ainakin erilaista. Kertomusten mukaan jokainen kerta on oman­laisensa.

– Se on pelottavaa. Hypätä tyhjyyteen tietämättä mihin joutuu.

– Kyllä siitä jotain tiedetään, osa palaa.

– Kerro.

– Saat kehon, se on ikään kuin kotelo, johon sinut lukitaan. Kuljet sii­nä alusta loppuun.

– Yksinkö?

– Ei yksin. Muut lyövät ja kampittavat aina kun pystyvät. Joku saat­taa vähän auttaa, mutta se on harvinaista. Jokainen haluaa olla ensim­mäi­nen ja voittaja.

– Entä keho? Saako sen valita itse?

– Millaisen haluaisit?

– Vahvan, sellaisen joka kestää kolhuja ja lyöntejä ja jolla on voimaa lyödä ensin.

– Saat pienen ja heikon, täysin avuttoman. Teet siitä mieleisesi, jos pystyt ja ehdit. Aikasi on lyhyt.

– Miksi avuttoman?

– Kehoon kuuluu mieli, joka sekin on heikko, helposti särkyvä. Sinun kuuluu huolehtia siitäkin.

– Entä jos se menee rikki?

– Sinä häviät.

– Ja jos saan pidettyä sen eheänä, voitan, niinkö?

– Ehkä hetkeksi. Mitä tarkoitat voitolla?

– Samaa kuin muutkin, että olen ensimmäinen, että lyön kaikki. Mi­ten niin hetkeksi?

– Kehosi heikkenee ja mielesi ravistuu, et voi sille mitään.

– Lyödäänkö minua?

– Lyödään. Muut tekevät sinulle, mitä ikinä tahtovat, tai hylkäävät, eivät viitsi edes lyödä.

– En anna niin käydä. Minä lähden!

– Kehon sammuminen on lopetusmerkki, siihen ei pidä jäädä pyöri­mään. Se ei johda enää mihinkään.

– Silloinko pitää palata?

– Jotkut palaavat, eivät kaikki.

– Miksei? Mihin he menevät?

– Emme tiedä. Ehkä he vain katoavat tai eksyvät. Elämä on riski.

– Lähden silti! Avaa! Avaa heti! Nyt!

1 kommentti: