torstai 11. lokakuuta 2012

Lapsilukko

Mustakulmainen nainen, jolla on pitkä pikimusta suora tukka, kävelee kodinkonekaupassa ja tutkii esillä olevia sähköuuneja. Nuori miesmyyjä huomaa naisen sorjan varren ja kiirehtii tämän luokse ennen kuin kukaan muu kollegoista ehtii. Tämä on nyt hänelle, hän on niin väsynyt kiukkuisiin perheisiin, jotka ottavat yhteen myymälässä ja riitelevät siitä, millaisen uunin he tarvitsevat. Ja kaikki osapuolet koettavat aina saada myyjän omalle puolelleen. Tee siinä sitten kauppoja ja pidä asiakkaat tyytyväisenä. Tämä mustapukuinen nainen on selvästi eri maata, eikä se ainakaan yksinään käy riitelemään kesken kaupanteon.

– Uuniakos sitä? myyjä kysyy ja vetää henkeä. – Löytyykös sieltä sopivaa?

Nainen katsoo miestä ja tämä tuntee sulavansa. Alennusta, hän miettii. Tämä nainen tarvitsee alennusta. Hän antaisi. Hänellä olisi tälle naiselle annettavaksi alennusta vaikka kuinka paljon.

– Nämä ovat kovin pieniä, nainen vastaa. – Eikö teillä ole suurempia?

– Tämä on kyllä ihan standardimoduulimitta, mies selittää. Ei nykyisiin keittiökalusteisiin tämän suurempia mahdu.

– Tarvitsen suuremman. Minulta särkyi muutama kattotiili.

Myyjän ilme ei värähdäkään.

– Nämä eivät sovellu savitiilien polttamiseen. Lämpötila ei millään riitä. Ymmärrättehän?

– Sanoinko jotain savesta? Sanoin että nämä ovat liian pieniä kattotiililleni. Tarvitsen suuremman.

– Sitten siirrytään tuonne suurkeittiöpuolelle. Tähän suuntaan olkaa hyvä.

Mies johdattaa naista toiselle osastolle. Hän kääntyy vähän väliä katsomaan seuraako nainen. Tämän askeleet ovat aivan äänettömät, vaikka lattia on sileää kiveä ja naisella korkeat korot.

– No niin. Mitäs sanotte tästä? Siinä on kokoa ja näköä. Tehoakin on ihan eri tavalla kuin noissa kotitalouksille tarkoitetuissa malleissa. Tämä on paras uuni mikä meillä on.

Nainen kiertelee ja katselee uunia, avaa ja sulkee luukkua ja mittailee uunin tilavuutta katseellaan.

– Eikös ole hyvä? myyjä kysyy.

– Ehkä siinä piparkakut paistaisi, nainen myöntää. – Mutta luukussa ei ole lapsilukkoa.

– Lapsilukkoa? Mutta eihän suurtalousuuneissa tarvita mitään lapsilukkoja.

– Minä tarvitsen, nainen hymyilee. – Muutenhan lapset voivat päästä uunista ulos ja juosta karkuun.


Ai niin. Peikko on loikannut uudenlaiseen suohon. Saa tulla mukaan, jos haluaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti