perjantai 18. tammikuuta 2013

Parkkimittari

Mies survoo pankkikorttia parkkimittariin ja koettaa saada laitteen sylkäisemään pysäköintiluvan seuraaviksi pariksi tunniksi. Kone on kuitenkin möks eikä suostu, vaan väittää, ettei miehen kortti kelpaa ja että tämän tulisi viedä autonsa muualle. Mies käy jo niin kuumana, että lumi sulaa hänen ympäriltään ja sulamisvedet hyökyvät miehen kenkiin.

Nainen jättää autonsa miehen auton viereen, kapuaa ulos kolikkokukkaro kädessään ja lähtee kohden parkkimittaria. Kuljettuaan hetken matkaa hän näkee, miten mies raivoaa koneelle ja miten ensimmäiset voikukat alkavat nostaa päätään vastasulaneella nurmikolla parkkimittarin takana. Nainen epäröi hetken, mutta jatkaa sitten matkaansa.

– Nämä koneet vihaavat minua! mies huutaa, kun nainen tulee liki. – Tämäkään ei suostu antamaan minulle kuponkia.

– Etkö osaa käyttää sitä? nainen kysyy ja virnistää päälle. – Se kortti käytetään tuossa kolossa ja sitten painellaan tuosta nappulasta.

– Näytä, mies sanoo ja ojentaa korttinsa naiselle.

Nainen työntää kortin parkkimittarin lukijaan. Näyttöön välähtää teksti, joka määrittelee kortin lukukelvottomaksi.

– Sinun kortissasi on vikaa, nainen toteaa ja antaa kortin takaisin miehelle. – Maksa kolikoilla.

– Ei ole yhtään kolikkoa, mies pillastuu ja paiskaa karvalakkinsa maahan, jossa se imaisee kaiken sulaneen veden niin että ruohikon laitimmainen voikukka nuupahtaa veden puutteesta.

– Minä annan, nainen lupaa, kaivaa pussukastaan kolikon ja ojentaa sitä miehelle. – Riittääkö tämä?

– En minä nyt sinun rahojasi ota, mies tiuskahtaa, kiertää karvareuhkansa kuivaksi ja rupeaa murjottamaan. Voikukka virkistyy vesiryöpystä ja rupeaa tönimään kavereitaan.

– Ota nyt kun annetaan, en minä näitä kaikille jakele.

Mies ottaa naisen tarjoaman kolikon, työntää sen parkkimittariin ja saa kaipaamansa pysäköintiluvan. Hän vie sen autoonsa ja jättää asianmukaisesti kojelaudan päälle näkyviin, lyö oven kiinni ja lukitsee auton. Sitten hän lähestyy naista, joka on saanut oman pysäköintilippunsa ja asettelee sitä autoonsa.

– Kiitos, että välitit, mies sanoo ja ojentaa kättään naiselle. – En olisi uskaltanut jättää autoa ilman tuota lupaliparetta tähän.

Nainen hymyilee ja tarttuu miehen ojentamaan käteen. Mies puristaa naisen kättä kevyesti ja katsoo tätä ensimmäistä kertaa silmiin. Mies pehmenee ja hänen polvensa alkavat notkua. Nainen alkaa näyttää sulalta hunajalta ja hehkuvalta hedelmältä.

Naista naurattaa miehen kasvojen muuttunut ilme. Tämä on taas näitä, hän miettii ja taluttaa miehen takaisin parkkimittarin luo. Sen takana kasvaa jo kokonainen voikukkapelto. Siellä nainen ottaa miehen kasvot käsiensä väliin ja nipistää tätä poskesta. Muutamalla tottuneella liikkeellä hän muovailee miehestä muumipeikon ja jättää seisomaan voikukkien keskelle.

2 kommenttia:

  1. :D Muumipeikon! Kaikkea sitä. :D Tästä tuli vallan ihanasti kevätajatuksia mieleeni.

    VastaaPoista