torstai 21. maaliskuuta 2013

Paras ystävä

– Olenko minä sinun ystäväsi, äiti?

– Olet, totta kai olet, höpsö lapsi.

– Vaikka en tottelisikaan ihan aina. Olenko silloin?

– Olet. Silloinkin olet.

– Olenko minä sinun ystäväsi jos vaikka jokin menisi ihan vahingossa rikki?

– Olet, tietenkin olet, pikku höppänä. Sinä olet niin suloinenkin.

– Vaikka rikkoisin koko maailman? Tai tämän talon?

– Vaikka. Sinä olet aina minun ystäväni, vaikka tapahtuisi mitä.

– Vaikka minä kuolisin?

– Vaikka. Aina olisin. Ihan aina.

– Äiti.

– No mitä, lapsi?

– Tiedätkö, kuka on minun paras ystävä?

– No kuka?

– Rosalina ja Ella ja Neea ja Iiris ja …

– Mutta sinä olet äidin paras ystävä, pikku höpönassu. Tule sylkkyyn.

5 kommenttia:

  1. Niinhän se on, äidin paras ystävä aina. Toiset tulevat ja menevät, mutta äiti on paras, lopuksi.

    VastaaPoista
  2. Tuosta puuttui enää vastaleivotun pullan herkullinen tuoksu :)

    VastaaPoista
  3. ...mutta kyllä äiti leipoo omalle Höpönassulleen..:D

    VastaaPoista
  4. Katkelma elävästä elämästä? On ihan uskottava.

    VastaaPoista
  5. Ja sitten vielä kasvatusneuvoja-asiantuntijatietäjät sanovat, että omaa lapsea ei äidin, eikä isän pitäis pitää ystävänä, eikä kaverina. Kehottavat pitämään enämpi lapsukaisena.

    VastaaPoista