keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tupakkilakko

Jänikset istuvat puisen pöydän ympärillä. Pöydällä on pelimerkkejä ja täysinäinen tuhkakuppi.

– Kenen työt?

Pitkäkorva nakkaa lommin pöydälle ja kerää kortit pakaksi. Se sekoittaa, tekee hienoja yhden käpälän nostoja ja laittaa kortit pöydälle. Oikealla istuva jänis napauttaa käpälällään pakan päälle.

– Pupu, pitkäkorva hörähtää ja sytyttää sikarin.

Pitkäkorva tupruttelee ja jakaa kortin tai pari muhkeiden sauhujen välissä. Kaikki saavat viisi korttia.

– Mä mitää ala! Joku huijaa täällä, tupsuhätä kiroaa ja nakkaa korttinsa pöytään.

Jok’ikinen jänis höristää korvansa pystyyn. Nyt se sana oli sanottu. Jotain oli pakko tapahtua. Pitkäkorva imaisee savut sikaristaan ja karistaa tuhkaa tuhkakuppiin, josta se kierähtää pöydälle ristiturvan eteen. Ristiturpa hätkähtää ja koettaa piiloutua pöydän alle. Kaikki kohahtavat. Ei olisi ristiturvasta uskonut, niin siivo ja hiljainen kuin se on ollut, maksanut aina velkansakin.

Tupsuhäntä loikkaa pöydän toiselta puolelta ristiturvan viereen, nappaa kortit sen käpälästä ja nakkaa ne kuvapuoli ylöspäin pöydälle. Kaksi ässää ja kolme kakkosta.

– Se ainakaan ristiturpa ole, tupsuhäntä sanoo.

Jänikset huokaavat ja kääntävät korttinsa näkyviin. Jokaisella on kaksi ässää ja kolme kakkosta. Paitsi pitkäkorvalla, joka syö korttejaan niin nopeasti kuin ehtii.

– Mitkä kortit sinulla oli? toiset kysyvät pitkäkorvalta.

– Ympf!

– Me sua mitään uskota, jänikset kiljuvat, tempaisevat korvat päästään ja alkavat pieksää niillä pitkäkorvaa niin, että pupurukka on aivan juomuilla. Se huutaa ja vikisee ja kiljuu ja potkii ja sen loikkatossut lentävät pöydälle ja kaatavat tuhkakupin.

Kun pitkäkorva on piesty, jänikset kiertävät korvansa paikoilleen ja palaavat pöytään.

– Kenen työt? Sikareja jäi vielä.

14 kommenttia:

  1. Eipä uskoisi jänöistä tuollaista...
    Mutta eilenpä juoksi kettu n. 15 metrin päästä meidän ohi. Mahtoiko olla kotoisin näistä tarinoista.

    VastaaPoista
  2. Huijata ei saa, paitsi tarinoissa.

    VastaaPoista
  3. Miks aina jokun täytyy pilata kaikki!

    VastaaPoista
  4. Kait sitä voisi pelata ilman sikarejakin ja ilman huijausta tietty, mutta elämä on sellaista, että aina joku huijaa ja yrittää vetää välistä.

    Hyvin kuljetettu tarina. Kumpi kertoi ;-D

    VastaaPoista
  5. Oho, nyt tipahdin kärryiltä.... taidanpa sytyttää sikarin:)

    VastaaPoista
  6. Pupujen jälkiä näkyi talvella pihassa. Nyt niiden tekosista ei tiedä mitään. Ainakin kukkasipulit ovat kadonnet penkistä.

    VastaaPoista
  7. Juu puput huijaa aina, eivät sano, että syövät talvella puutarhastani mustikkapensaan oksia, hi!

    VastaaPoista
  8. Huljaa touhua, minua ihan pelotti!

    VastaaPoista
  9. Tää ei tiedä, mikä on lommi.
    Tää ei liioin ollenkaan ime tupakkata, saatikka sikaria röyhyttele ja eikä ne olis oikein saanu piestä sitä yhtä tupsuhäntää.
    Pitää laittaa pelituomariristiturpa (puolueeton, kuten tuomarit aina (köhäisy)kehiin.

    VastaaPoista
  10. Tuo on hauskaa, että korvansa voi irrottaa..:DDD

    VastaaPoista
  11. Tässä tarinassa on tuttua, joskus koettua...

    Korttipelikin on maltillisesti pelattuna hyvä luonteen kasvattaja.
    Oppii häviämisen taidonkin, aina ei tarvi olla voittaja.

    VastaaPoista
  12. ...ei oikein sovi, että huijaa, ettet itse tule huijatuksi. Huijaa...ihana sana, ei niin pelottava kuin on sisältönsä.

    VastaaPoista
  13. Opin tuosta hyvän kikan. Kun seuraavan kerran suutun jollekulle, nyppään korvat päästäni ja alan läimiä niillä :D

    VastaaPoista