maanantai 17. kesäkuuta 2013

Melkein ikuisuuskysymys

Jukka kulkee jalkakäytävällä ja työntää vanhanmallisia maitokärrejä edellään. Kärreissä on pölyisen oloisia paperi­säkkejä, ja nuori mies saa tehdä hartiavoimin työtä aina kun katu taipuu ylä- tai alamäeksi. Hiki virtaa ja valuu miehen silmiin. Hän pysähtyy kadunvieruspenkille lepuuttamaan itseään. Kärrit jäävät tukkeeksi jalkakäytävälle.

– Jukkako se siinä? ryppyinen vanha mummo kysyy ja istahtaa miehen viereen penkille. – En ollut tunteakaan kun olet niin miehistynyt.

– Salilta haettua se on, Jukka sanoo. – Ei näitä kärrejä muuten jaksaisi tuupatakaan.

– Sementtiäkö lykit? Oletko ruvennut rakentamaan taloa?

– Kyllä entinen on ihan hyvä. Tämä on kipsiä.

– Onko joltain käsi katki? mummo kihertää. – Aika iso pitäisi käden olla tuohon kipsimäärään.

– Se on uudenvuoden tinaa varten.

– Nyt kesällä?

– Niin. Tinaa on kertynyt nurkkiin ja mietin, mitä sen kanssa tekisi. Päätin ruveta taiteilijaksi.

– Että ihan taiteilijaksi! mummo lyö kätensä yhteen ja keikuttaa itseään penkillä.

– Joo, Jukka sanoo ja yrittää pysyä vaatimattomana. – Kokeilin jo omalla jalalla. Toimi hyvin.

– Kokeilit?

– Niin. Päätin kopioida itseni ja käyttää siihen vanhoja uuden­vuoden­tinoja.

– Kuulostaa pöhköltä, mummo sanoo ja viittaa säkkeihin. – Miten tuo kipsi siihen liittyy?

– Se on muottikipsiä. Päällystän itseni sillä ja otan hienon asennon. Kun kipsi sitten kovettuu, voin valaa sen täyteen tinaa. Sellainen on melkein ikuinen.

Mummo vuoroin nyökyttelee, vuoroin puistelee päätään.

– Tietääkö äitisi? hän kysyy Jukalta.

– Totta kai. Hänestä on jo samanlainen valos, tosin se on tehty vanhoista kynttilänpätkistä sulatetusta steariinista. Laitoimme sen istumaan keittiön pöydän ääreen, niin äidillä on aina mieluistaan juttuseuraa, joka ei turhan päiten keskeytä toisen juttuja.

11 kommenttia:

  1. Tinoja minulta ei taida löytyä, mutta missä ovatkaan kynttiläpätkät?? Onko annettu tiernapojille?

    VastaaPoista
  2. Tilanneasentotaidetta. Jess. Miksei. Onhan se halkomottikin taideteos.
    Huiskis Peikko:))

    VastaaPoista
  3. Pääasia, että on juttuseuraa, vaikka kopio itsestä. Siitähän seuraa sangen mielenkiintoisia keskustelujua, kun itsensä kanssa höpöttää.

    VastaaPoista
  4. Miten se jukka sai äitinsä sieltä kovettuneesta kipsistä pois, vai jäikö sinne sisään, hi!
    Nyt aikoo itsensä sitten kovettaa, he he!

    VastaaPoista
  5. Tinat tulee käytettyä joskus kahteenkin kertaan mutta harvemmin joten olipa Jukka-pojalla aika hieno idea tehdä tinasta taideteos, jokos Peikolla on näköispatsas luolan suulla:) Kynttilän pätkistä taisin tehdä Loppiaiskynttilöitä.

    VastaaPoista
  6. Ihan oma vahakabinetti...vähän pelkäsin, että Jukasta tulee uusi Norman Bates, mutta ei kai, taitaa jäädä kipsiin koko mies.

    VastaaPoista
  7. Kyllä sitä joskus menee kipsiin ilman mitään rekvisiittaakin. Tinoissa ei onneksi tarvitse ikinä enää olla.

    Olipas hauskankurinen juttu. :D

    VastaaPoista
  8. Ollako kipsissä vai tinassa, siinä vasta pulma!

    VastaaPoista
  9. Toivottavasti ei tuu oikein isot helteet, niin äidinkin juttuseura pysyy terävänä, ei valahda pääkky keskelle sekametelisoppaa. Mulle tuli aivan ahtaanpaikankammo, kun mietin, miltä tuntuisi olla kipsissä tai ainakin sen sisässä. Otti aivan hengen hakaan. Mutta muuten tosi hyvä idea. Pelkäsin aluksi, että pommintekokisaa mutta ei siinä kärriteltykään salpietaria.

    VastaaPoista
  10. Wautsi, pitääkin alkaa hommiin. tarviin kuuntelijan pöydän ääreen aamulla ja illallakin olis kiva, vois kattoo tv. täkin eikä pulina häiritsisi:)) Hyvää Juhannusta Peikko

    VastaaPoista
  11. Nii, kun itseltänsä kysyy ja itse vastaa, saa mieluisan vastauksen...:)

    VastaaPoista