maanantai 9. syyskuuta 2013

Prinsessat

Seppo istuu puistonpenkillä naispaljouden keskellä. Jokainen nainen on pukeutunut satuprinsessaksi. Joukossa on aivan nuoria, samoin kuin jo varsin ikääntyneitä naisia, suurin osa on kuitenkin Sepon ikäluokkaa, kahden-, kolmenkymmenen ikäisiä.

Seppo tutkii urheilu-uutisia iltapäivälehdestä. Aurinko helottaa, ja hento tuuli sekoittaa naisten tuoksuista kierteisen vihjeen, joka sattuu ohikulkevan Jalmarin nenään ja houkuttelee hänet paikalle.

– Seppo, penteles. Mitä äijä?

– Sen kummempia, Seppo sanoo ja läpsäyttää kämmenselällään avoimeen lehteensä. – Me voitettiin taas. Mitaleja tulee, niin että ropisee.

– Kultaisiako?

– Niin tietty, mitä väliä muun värisillä on? Ei ne ole mitaleja eikä mitään.

Jalmari muuttuu ovelan näköiseksi ja nyökkää Sepon ympärillä hyöriviin naisiin.

– Entäs nämä kullat? hän kysyy ja nuolaisee huuliaan. – Sulla on niitä aika paljon.

– Joo. Ne ovat prinsessoja. Eivät tajua lähteä minnekään, vaan pyörivät minun ympärillä.

– Prinsessoja? Oikeita prinsessoja?

– En minä sille mitään voi. Niitä vaan pullahtelee vähän väliä.

Jalmari tuijottaa naisia. He ovat kerrassaan suloisia, vaikka pyydystävätkin ympärillä pyöriviä hyönteisiä. Yksi tavattoman kaunis prinsessa, joka on pukeutunut kretliiniin paljettimekkoon ja kultaiseen helmikoristeiseen kruunuun, katsoo tummilla silmillään Jalmariin. Kääntämättä katsettaan hän nappaa ohiripisevän sudenkorennon sormiinsa ja nuolaisee sen suuhunsa.

Jalmari hätkähtää.

– Näitkö? hän sanoo Sepolle. – Se söi sen! Sudenkorennon!

– Niin ne tekevät. Tulee halvaksi. Vaikka en minä niitä muutenkaan ruokkisi, enkä edes söisi, ettei sen puoleen. Maistoin kyllä yhtä reidestä, ihan kevyesti, mutta ei ole minun ruokaa se, ei.

– Kyllä minä sinun maistamiset arvaan, Jalmari sanoo ja virnistää päälle. – Ettet vaan...

– En! Sinä et tiedä mitään! Seppo suuttuu ja huitaisee kaaren, joka kattaa koko prinsessajoukon. – Ne ovat sammakoita.

Jalmari ei sano mitään. Hän katsoo Seppoon ja prinsessoihin, jotka jatkavat ateriointiaan. Seppo nyökkää, sulkee iltapäivälehden ja taittelee sen viereensä. Sitten hän nappaa yhden prinsessoista syliinsä, keinuttaa ja pitää hyvänä, silittää ja paijaa, vähän puristaakin pehmeästä kohdasta.

– Mukavia ne ovat, hän sanoo, – kauniita ja kivoja pidellä, mutta silti sammakoita. Haluatko kuulla?

– Joo. Haluan.

– Tutustuin netin treffipalstalla upeaan naiseen. Se oli tenhoava ja vetosi vahvasti minuun, vaikka ei ollut enää ihan nuori. Tapasin sen melkein heti ja sain siltä punaisen omenan. Söin sen, ja siitä tämä alkoi. Aina, kun olen sanovinani jotain viisasta ja kuolematonta, suustani pullahtaakin sammakko.

– Mutta ei prinsessa?

– Ei. Se muuttuu prinsessaksi heti, kun se pudotessaan koskettaa huuliani, suukosta. Ei olisi pitänyt syödä sitä omenaa.

10 kommenttia:

  1. Sellaisia ne trinsessat ovat. Niin. Olehan varovainen, mitä suustasi syleksit, hihhi.

    VastaaPoista
  2. No jopas sattu! Samansorttinen kokemus, kun siel nettipalstalla sheikkailin. Ne meni kyllä käänteisesti, että kun esittäytyivät, nii rinssejä vähintäänkin väittivät olevansa ja kun tavattiin, paikalla istu sammakko.
    Ei siinnä mitään, sammakot on ihan kivoja, mutta kun niiden suusta pullahti lieroja aina ku avasvat sanaisen arkkunsa.Ja lieroja minä en kestä!

    VastaaPoista
  3. Joku mukin joskus harmitteli, että tuli ottaneeksi omenan

    VastaaPoista
  4. kivoja sammakoita, mukavia päiväunia.. ja erittäin hauskasti punottu tarina, heitti kuperkeikkaa..

    VastaaPoista
  5. No voi hitsi, ja vielä retuliinia päällä ja onkin sammakko. Pitäisi ajatella mitä puhuu ja mitä syö, mutta ei se aina niin helppoa ole.
    Kirjoittaessa ei kyllä kannata ajatella eikä ainakaan pidätellä yhtään, muuten ei tulisi tällaisia hulvattomia tarinoita. :-DDDD

    (Luulen kyllä, että tällaista kirjoittaessa vasta ajatella pitääkin, mutta ei kerrota kellekään ;-)

    VastaaPoista
  6. ...kierteinen vihje... oivallinen sanoittelu!!!!
    Ihana tarina:)))))

    VastaaPoista
  7. O tempora, o mores! Toisaalta tasa-arvon aikana on mukava kuulla. että sammakkomiehet ovat muuttuneet jo miehettäriksi. Siitäköhän johtuu, ettei saarella ollut enää kuin yksi korento:( Noita-akkaa tämmönen meininki ottaa kyllä vähän päähän:)

    VastaaPoista
  8. Onneksi saamani omenat ovat valkeakuulaita... valtava lauma prinsseja ympärillä voisi olla tukalaa...

    VastaaPoista
  9. Hah-hah-haa, oli hauska tarina;))
    Kiitos, Peikko!♥

    VastaaPoista
  10. Nostipa hymyn huulille tämä sammakkoinen tarina. :)

    VastaaPoista