lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hamsteri

– Kuulin, että teillä on hamsteri. Saako sitä tulla katsomaan?

– Saa, mutta…

– Mitä mutta? Kyllä minä tiedän että se on yöeläin. Voin tulla ihan illan­suussa kun on jo pimeä.

– En minä sitä, vaan…

– No mitä? Ei minua varten tarvitse erikseen siivota.

– Se on aika iso. Ettet sitten säikähdä.

– Hamsteriko? Olen minä nähnyt paksuja hamsterinpötkylöitä ennenkin. En minä sitä säiky.

– Se on oikeasti iso. Ja sinun pitää tuoda ainakin kaksi mansikka­kakkua ja kapallinen perunoita.

– Kahvia ei tarvitse keittää minua varten, mutta voin minä sen kaakun sinulle tuoda.

– Se on hamsterille. Tai ne. Se on kova syömään.

– Meinaatko, että se syö kaksi kaakkua ja ne perunat yhdellä kertaa.

– Joo. Enkä minä uskalla avata sen huoneen ovea ilman kakkuja tai muuta sen herkkuruokaa.

– Suuttuuko se?

– Suuttuu, ja voi napata käden tai jalan ruuakseen. Jannelta se vei molemmat jalat ja Selmalta sormet.

– Aika kauhea elikko. Onko varmaa, että se tyyntyy kaakuista?

– Ehkä, mutta ei siitä koskaan tiedä. Minulta se oli viimeksi viedä käden, tosin senkertaiset kakut olivat aika pieniä…

– Tuota, muistin juuri, että lupasinkin mennä Lassen luokse tänä iltana. Tulen katsomaan hamsteria joku toinen kerta.

* * *

– Näin Jounin tänään kaupungilla. Se halusi tulla kylään.

– Se kyläluuta ja ainainen maanvaiva. Lupasitko?

– Joo. Mutta ei se sitten halunnutkaan tulla.

– Miksei?

– Se taisi pelästyä meidän hamsteria. Kerroin, että se tykkää kakusta.


Peikolta hameniekkain päivän pöö

7 kommenttia:

  1. Tuollainen pelotushamsteri voisi jokaisella joskus olla.

    VastaaPoista
  2. Kovasti laittaa arvuutelemaan sen hamsterin olemusta. Kiitokset päästä :)

    VastaaPoista
  3. Ja Janneltakin meni molemmat jalat ! :D

    VastaaPoista
  4. Konstit on monet, kyläluuta ei lakassutkaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtipäs Jouni viimein, vai ymmärsikö sittenkään? Sujuvaa dialogia joka tapauksessa.

      Poista