– Ei mennä sinne, siellä on lapsia. Kierretään mieluummin.
– Ei kai se mitään haittaa. Pitäähän lasten leikkiä ulkona ja opetella sosiaalisuutta ja yhteistoimintaa. Siitä on kirjoitettu lehdissäkin.
– Ne osaavat jo. Kysy vaikka Lahtiselta.
– Lahtiselta? Sitä ei olekaan näkynyt missään pitkään aikaan.
– Sepä juuri. Se ei kiertänyt ja on nyt vankilassa.
– Miten minä siltä sieltä mitään kysyn?
– Minä voin kertoa.
– No?
– Lahtinen oikaisi puiston läpi, ja lapset innostuivat hakkaamaan sitä kepeillä ja remeleillä. Se yritti ensin väistää, mutta suuttui, kun penskat eivät lopettaneet, vaan rupesivat potkimaankin. Se jakeli kersoille korvatillikoita, että pääsi irti ja pakoon.
– Nehän olivat kekseliäitä ipanoita.
– Niinpä. Ne soittivat vielä poliisille ja tekivät ilmoituksen Lahtisesta, sanoivat että se oli pahoinpidellyt niitä.
– Ja siksi Lahtinen on nyt vankilassa. Niinkö?
– Niin. Joku oli nähnyt, kun se läimäytteli niitä mukuloita.
– Okei. Kierretään. Liikunta tekee hyvää.
– Hei, ukot kääntyivät ympäri!
– Ei päästetä niitä!
– Juostaan! Kepit mukaan!
Kauheita lapsia. =(
VastaaPoistaTämä peli ei enää vetele. Lähdetäänpäs vanhempienne luokse kasvatus keskusteluja turinoimaan.
VastaaPoistaTeksi mieleni antaa Teille koivuniemen herraa (koivuvitsa), jokos tokenette.
Mistäköhän tarinan lapsukaiset ovat oppineet kuvatunlaista sosaalista käyttäytymistä, se arvailuttaa.
VastaaPoistaJännitystarina tämäkin. Loppu vaikuttaa ensi alkuun arvoitukselliseslta.
jättää lukijan ajatuksille tilaa.
Mitähän mahtoi tapahtua, kun kirjoitin kommentin, ja painoin esikatselunappia, teksti katosi ja tuli punareunainen ilmoitus: Kommenttikenttää ei saa jättää tyhjäksi? kysyy hölmistynyt lukija.
VastaaPoistaNo sanon tähän äkkiä (ettei taas katoa), että hyvä yhteiskunnallinen juttu! Lisää tämmöisiä! (en paina esikatselua, vahingosta viisastuu, toivottavasti :)
Juonia kakaroita, varmaan naapurin.
VastaaPoistaVäkivalta on niin kamalaa että tekisi mieli hakata kaikki jotka sitä harjoittavat.
VastaaPoistaVoi-voi, ollaanpa siellä tuhmia lapsukaisia..;D
VastaaPoistaEi ne omat kullanmurut, vaan toisten kakarat.
VastaaPoistaTaisivat olla niitä maissipellossa kasvaneita..
VastaaPoistaei ainakana meidän ;)
VastaaPoistaKamalia kakaroita, minä kierrän ne aina kaukaa ja juoksen lujaa kun vain näenkään näitä kultamurusia..
VastaaPoistaTuli mieleen elokuvat Maissilapsista... ja kylmiä väreitä.
VastaaPoistaEksyin blogiisi toisen blogin kautta, mikä oli mukava sattuma. Hyviä tekstejä sinulla.