lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kultarölli kukkii

Peikko on miettinyt. On mennyt monta vuotta, ja peikko on kirjoittanut paljon tarinoita. Tarinat ovat mukavia ja ne ovat auttaneet peikkoa pysymään peikkona, vaikka välillä se meinaakin muuttua ihmiseksi.

Peikon tarinat ovat muuttuneet kyynisiksi. Se on sen mielestä harmillista. Oikeasti se haluaa kirjoittaa iloisia tarinoita. Sellaisia, joissa on metsä ja metsän taika.

Peikko kokeilee nyt toisenlaista tarinasuhdetta. Se vähentää kirjoittamista niin, että tarinoita tulee vain yksi viikossa, ei enää joka toinen päivä niin kuin on jo monta vuotta tullut. Peikko kyllä jaksaa sen verran. Kirjoittaminen on peikolle tärkeää, tarinoiden kertominen, lukijoilta saatu palaute ja oivallukset. Siitä se ei halua luopua.

14 kommenttia:

  1. Metsä, karhu, susi, kettu ja ketunleipä. On niissä taikaa kun Peikko kertoo.

    VastaaPoista
  2. Höh, kohta jo säikähdin, että mitä se Peikkonen nyt... Onneksi ei mitään kamalaa! Peikon tarinoiden lukeminen on vähintään yhtä tärkeää lukijoille kuin Peikolle niiden kirjoittaminen, luulen ma.. Ollut kaikki nämä vuodet! Halitus <3.

    VastaaPoista
  3. Ihyvä, ihmisiä on jo tarpeeksi. Pysy Peikkona, kerro tarinoita Metsästä.

    VastaaPoista
  4. Peikolla on mielikuvitusta kirjoittaa hurjia juttuja. Sitä arvostan ja kunnioitan, mutta myös metsän tunnelmaa ja hassuja tapahtumia siellä.
    Täytyy myöntää, että toivon Peikon palaavan metsään, pois baarien savuisesta ja tunkkaisesta ilmasta. Metsän raitis ilma saa Peikon taas virkistymään. Sen kyllä ymmärrän, että joka toinen päivä uusi tarina vuosien ajan on huima saavutus.
    Tässä sylillinen tarinan siemeniä ja toisen sujautan salaa Peikon taskuun. Siellä on erityisiemieniä, jotka itävät harvoin, mutta saavat jopa Peikonkin jalat tutisemaan.

    VastaaPoista
  5. Peikonkin pitää levätä, että saan upeita peikkotarinoita.

    VastaaPoista
  6. Peikon tarinat ovat tuottaneet minulle iloa, tyyneyttä. Varsinkin lempeät tarinat, metsästä, pikkusudesta, karhusta. Ihan parasta aamukahviseuraa. Niiettä jos vaikka kerran viikossa... kiitos etukäteen.
    PS. kyllä lepo teettää hyvää♥

    VastaaPoista
  7. Harmi, että Peikko on tullut kyyniseksi. Se tarkoittaa, että ilo on hävinnyt jonnekin muualle. Ilo on tärkeää ihmisille ja Peikoille, eikä se saa loppua. Kyynisyydestä huolimatta, Peikko on ilostuttanut lukijoita, tuulentoakin!

    VastaaPoista
  8. Kyllä viikon aina jaksaa odottaa Peikon ihania iloisia tarinoita. Kirjakin jo olemassa, sitä voi lukea uusia tarinoita odotellessa.
    Kun vain saisi aikaiseksi sen tilata.
    Vähän saa välillä kyyninenkin olla, kunhan vaan ei muutu kokonaan.

    VastaaPoista
  9. Tulin uudestaan, kun mietin vähän aikaa tarinoitasi. Monesti olen miettinyt, että mistä päästä ne tulevat, ne absurdit tarinat, kuin abstraktit taulut? Kun niitä lukee tarkemmin, on niihin usein kätketty viisaita totuuksia, kuin salakirjoitukseen. Vaikka toden totta ne joskus puistattivatkin !!! Jännästi!

    VastaaPoista
  10. hyvä päätös. Peikko ehtii hioa timantiksi helmetkin..Näin uskon.. Peikkometsät on kivoja

    VastaaPoista
  11. Peikko löytää aina uusia helmiä ja tarinoita..:)
    Tsemppiä ja iloa elämääsi, arvoisa Isopeikko! ♥♥

    VastaaPoista
  12. Joo, ei kirjoittamista saa lopettaa! Kyynisyyskin on välillä hyvä juttu ja hyvä tapa kirjoitella...välillä niinkin tai toistenkin päin. Päivät eivät ole veljeksiä keskenään. Hyvä niin. Joskus eivät edes sukulaisiakaan. Kirjoita kun ehdit, me odotamma!! Morotamma.

    VastaaPoista
  13. Vilukissin blogissa mainostettiin kirjaa. Tulin tännekin kertomaan, mitä sinne kirjoitin, jotten vallan selän takana vain:
    "Isopeikon metsässä minäkin aina väillä poikkean. Siellä on semmoisia mukavia muljauksia. Juuri kun luulee, että asia on jotennii, niin se onkin jo toisella tavalla jotennii.."

    VastaaPoista
  14. Pääasia kai, että kirjoittaa. Joskus harvemmin, joskus useammin. Joskus iloisemmin, joskus kyynisemmin. Sanoja toisensa perään.

    VastaaPoista