torstai 22. toukokuuta 2014

Mistä lapset tulevat

– Hyvä lapsi, mitä ihmettä sinä teet?

Miija nousee lattialta ja piilottaa avaamansa margariini­paketin selkänsä taakse.

– En mitään.

– Sinäkö nämä kaikki olet avannut? kaupan täti tiukkaa ja tuijottaa tyttöä, joka katselee varpaitaan ja potkii margariini­paketti­röykkiötä selkänsä taa. – Missä sinun vanhempasi ovat?

Miija ei sano mitään. Kaupan täti kerää avattuja paketteja varasto­laatikkoon ja komentaa tyttöä auttamaan. Miija tönäisee muutamaa pakettia lähemmäs.

Tytön äiti tulee paikalle.

– Täällähän sinä olet. Ja noin nätisti autat kaupan tätiä. Hyvä juttu. Sinä se olet niin kiltti lapsi.

– Se lapsi on avannut kaikki nämä paketit, kaupan täti sanoo ja laskee täyteen pakatun laatikon äidin ostos­kärryihin. – Tuossa. Sitten vaan kassan kautta ulos.

Äiti hymyilee ja taputtaa Miijan harteita.

– Nyt meillä riittää margariinia pitkäksi aikaa. Olihan sinulla kivaa, olihan?

– Joo, Miija vastaa. – Mutta en minä löytänyt mitään.

– Etkö? Harmin paikka. Mitä sinä etsit?

– Vauvoja tietenkin.

– Vauvoja? Miten sinä niitä keksit etsiä?

– Pappa sanoi, että vauvat kiiluvat silmissä tai ovat margariini­paketissa ennen kuin niistä tulee oikeasti vauvoja.

– Niinkös se puhui? Aika veitikka. Mutta tiedäthän, että oikeasti haikara tuo vauvat?

– Haikarat on satua. Jani sanoi ja se varmalla tietää. Sen äiti on opettaja, enkä minä koskaan ole edes nähnyt yhtään haikaraa sitä paitsi.

Äiti nostaa jätti­kuorman margariinia kassa­hihnalle muiden ostosten lisäksi. Kassa­pojan ilme ei värähdäkään.

– Haikara sinut kuitenkin toi, äiti kertoo. – Eräänä päivänä se soitti ovi­kelloa ja ojensi minulle pienen nyytin. Sinä olit siinä nyytissä.

– Paljaaltaanko?

– Ei tietenkään. Sinut oli puettu nätteihin vihreisiin vaatteisiin ja laitettu pieneen pakettiin, ne ovat minulla kaikki vielä tallessa.

– Se pakettikinko?

– Tietysti.

– Se on varmasti margariini­paketti! Katsotaan millainen se on ja mennään sitten kauppaan etsimään samanlainen. Minä haluan pikku­siskon, kun Helmilläkin kerran on. Ja Julialla.

10 kommenttia:

  1. Tämä on uusi versio, mitä en ole kuullutkaan. Äidin maha kyllä voi olla kuin margariini-pelastusrengas muutaman kuukauden. Muuten tykkään, kun suomalaiset nimet kirjoitetaan suomeksi, Miija on hyvä.

    VastaaPoista
  2. Voi kun me aikuisetkin pystyisimme säilyttämään lapsenomaisen viattomuuden..

    VastaaPoista
  3. No oli ihan uutta tietoa minulle :D

    VastaaPoista
  4. Jaa-a, kiiluvat silmät ovat tietenkin oleellinen osa vauvaa. Samoin sellainen rasvajoku. Kyllä lapsoselle on totta puhuttu!

    VastaaPoista
  5. Jaa, soliki markariinii, mikä jäi mahhaa pakertamise jälkeenki....

    VastaaPoista
  6. Olen kuullut todellakin, että vauva on ennen syntymänsä kiilunut pilkkeenä isänsä silmäkulmassa, mutta että margariinipaketissa? Sitä pitää vähän funtsia.

    VastaaPoista
  7. Voi Peikko kulta:) Kaupantätien margariinipaketit olivat aika kiinnostava versio, mutta olen kuullut että lapset tulevat siitä, kun katsoo televisiota. Ainakin meillä päin muistan sellaistakin kuulleeni, sitä pitääkö se paikkaansa en tiedä --- olen kuullut kyllä toisestakin versiosta, mutta se on hyvin eläimellinen tapa, jota en kehtaa edes mainita ja aika epävarmaa välillä on sekin:) Mistä muuten löytää tuollaisia ihania äitejä kuin Miijalla on?

    VastaaPoista
  8. Olipas uutinen: kun syö paljon margariinia, saa paljon margariinilapsia;))

    ☺☻☺

    VastaaPoista
  9. Sepä se. Ennen lapset(kin) pantiin suvikultaan...

    VastaaPoista
  10. Ellen aivan väärin muista, isäni kertoi, että hänen äitinsä oli sanonut vauvojen tulevan saunan lauteiden alta. No, saunassa mummo suurimman osan vauvoistaan synnytti, joten ei mummo täysin pötyjä puhunut.
    Peikon novellin äiti on toisaalta hyvin suvaitsevainen, mutta tuo vahva väittämä haikarasta ei hyvä. :)

    VastaaPoista