torstai 21. elokuuta 2014

Lumikukka

– Mennäänkö? Jalo kysyy ja rimputtaa ovi­kelloa ties miten monennen kerran. Uljas nyökkää ja vääntää purku­raudalla oven sijoiltaan. Murtuvan oven ryske kiirii porras­käytävässä, käy kääntymässä kellarin ovella ja palaa kuudenteen.

Oven takaa aukeaa pimeä eteinen. Miehet käyvät sisään. He etenevät hitaasti, korvat höröllään ja silmät kovina. Eteinen on tyhjä, lattia matoton, vaate­naulakkokin on viety pois. Ilmassa on epä­miellyttävä pilaantuneen tuoksu.

– Lumi­kukka? Uljas kuiskaa, seisoo hiljaa paikallaan ja kuuntelee. Mitään ei kuulu.

Jalo avaa makuuhuoneeseen johtavan oven.

– Lumi?

Makuu­huone on tyhjä. Sen ennen niin värikkäät seinät on maalattu valkeiksi. Säle­kaihtimen raosta tihkuu haileaa valoa valkoisen muovi­maton peittämälle lattialle.

– Tämä on pelottavaa, Jalo kuiskaa. – En ole varma, haluanko avata enää yhtään ovea.

Uljas nyökkää, pudistaa päätään ja menee toiselle ovelle.

– Pakkohan meidän on, hän sanoo ja painaa oven­kahvan alas.

Keittiö on valkoinen ja tyhjä. Hella ja keittiö­kaapit on viety pois. Tiski­pöytää ei ole, lattiasta pilkistää avoin viemäri­putki, jonka ympärille on kiedottu valkeaa muovia. Ikkuna on peitetty monin­kertaisella harso­kankaalla. Oven­suussa seisoo pieni pino riisi­kakkuja.

– Noita se aina natusti, Uljas toteaa. – Minä en ole ikinä pitänyt niistä. Ne niristävät hampaissa.

– Lumi­kukka! Jalo korottaa ääntään. Se kaikuu tyhjiltä seiniltä. Miehet vetävät harteitaan kyyryyn.

– Olo­huone on vielä, Uljas sanoo, – ja vessa. Kumpi?

– Tämä ei ole oikein. Hän oli niin kaunis.

Uljas nyökkää ja menee olo­huoneen ovi­aukkoa peittävän verhon eteen.

– Miksihän kaikki on valkoista? hän kummeksuu, kääntää selkänsä olo­huoneeseen päin ja vetää verhon auki. Jalo hätkähtää ja peittää kasvonsa käsillään.

– Katso sinä. Minä en halua nähdä.

– Pelkkää valkoista. Kaikki on tyhjää ja valkoista. En tiennyt, että se voisi tuntua näin pahalta.

– En minäkään. Mennään pois täältä.

Uljas henkäisee syvään, pudistaa päätään ja menee kylpy­huoneen ovelle. Hän avaa sen ja kääntää valo­katkaisijaa. Kylpy­huoneen kirkas­valo­putki välähtelee, sirisee ja syttyy. Miehet säikähtävät peilistä heijastuvia kalpeita kasvojaan, Jalo vingahtaa ja piiloutuu Uljaan selän taa.

– Se on peili, Uljas toteaa. – Tule.

Lumi­kukka makaa alasti kuivassa kylpy­ammeessa. Valkea puuteri peittää kauttaaltaan hänen ihoaan ja hiuksiaan. Silmät ovat kiinni ja kädet ristissä rintojen alla.

– Hän on vieläkin kaunis, Jalo sanoo ja koskettaa naisen kättä.

Käsi on lämmin ja iho joustava. Jalo pelästyy ja kavahtaa ovelle. Uljas väistää, kieltää koskettamasta naista ja etsii puhelintaan. Lumi­kukka avaa silmänsä, nousee ammeesta ja istuutuu sen reunalle. Hän on hymytön ja vakava.

Miehet tuijottavat. Lumi­kukka katselee varpaitaan. Yksittäinen kyynel valuu hänen nenänvarttaan pitkin ja loiskahtaa valkean laatoituksen peittämälle lattialle.

– Mikä sinun on? Uljas kysyy. – Oletko kunnossa?

Nainen on hiljaa ja tiputtaa kyyneleitä lattialle. Jalo laskee kätensä hänen olka­päälleen.

– Menkää pois, Lumi­kukka kuiskaa ja väistää miehen kättä. – En tahdo mitään. Minä olen jo täysi. En tahdo enää muuttua.

Jalo käy polvilleen naisen eteen, katsoo tätä silmiin, laskee katsettaan ja unohtuu tuijottamaan.

– Mitä tarkoitat? Uljas kysyy ja tönäisee kaveriaan.

– En tahdo vaikutteita, Lumi­kukka sanoo pienellä äänellä. – Ne vain muuttavat minua. En halua sitä.

– Soitan sinulle lääkärin, Uljas lupaa ja hapuilee taas kännykkäänsä.

Lumi­kukka painaa miehen käden alas.

– Älä, hän pyytää. – Minä olen jo valmis. Minä olen hyvä näin.

8 kommenttia:

  1. Geisshassssisko oli valmis....

    Varon ihan heti aamusta katsomasta turhan tarkkaan peiliin, ettei pääse vingahus..;-)

    VastaaPoista
  2. Valmis tai ei, noutaja tulee kerran! ♥

    VastaaPoista
  3. Hm, tuo sai kyllä miettimään niitä vaikutteita. Aistit keräävät koko ajan vaikutteita, ilman niitä ei olla kuin ehkä unessa? Siinäkin ne mylläävät. Milloin me ollaan valmiita?

    VastaaPoista
  4. Herkistävä tarina. Jännitti kulkea miesten matkassa.
    Kuka on valmis, milloin ja mihin? Jos tuntee olevansa valmis, eikä halua enää muuttua, on parasta painaa pää lumen alle ja odottaa uutta kevättä. Silloin mielessä on taas uusia suunnitelmia.

    VastaaPoista
  5. Infoähkyyn on tukala kuolla, kuristaa, kuristaa.

    VastaaPoista
  6. Jännitystarinan piirteitä. Jätetään lukijan itsensä ratkaistavaksi keitå ovat nämä miehet, kuka on Lumikukka.

    Tarina on pelkistetty äärimmilleen. Sen jättämä vaikutus on sama kuin jos katselee valkoista posliinia kaupassa ja ihailee, mutta tietää, ettei saa sitä koskaan omakseen. Se on haurasta ja kallista.

    VastaaPoista
  7. PS.

    Korjaan. Alusta käy ilmi että miehet saattavat olla poliiseja, mutta ei kovin rutinoituneita.

    VastaaPoista