maanantai 8. joulukuuta 2014

Jouluhaamu

Roope heräsi siihen, että haamu istui hänen sänkynsä reunalla ja kaivoi nenäänsä.

– Et pyyhi sitä minnekään, Roope äyskähti. – Miksi sinä olet taas täällä?

– Minulla on tylsää. Kukaan muu ei muista minua.

– Joten tulit minun vaivoikseni?

– Kun on joulu ja kaikki. Olisiko riisiryynipuuroa ja väskynäsoppaa?

Siinä ne sitten istuivat, mies ja haamu, söivät puuroa ja soppaa. Aika muuttui muistoksi, soppa kuivettui kupin pohjalle ja tuli uusi joulu.

11 kommenttia:

  1. Nii, kyl haamuiki tarttis joulun muistaa. Tarttisko tällätä joulun kuistille jottai syämist niitäki varte...

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että Roope sai seuraa Jouluksi. ei se ole niin kiva yksin viettää pitkiä pyhiä.

    VastaaPoista
  3. Näin se menee, aika kuluu aina vain nopeammin ja nopeammin, kuin pyörän rattaassa. Uusi joulu ja uusi joulu ... Onneksi on välissä kesä!

    VastaaPoista
  4. Hieno kuvaus kipeästä aiheesta, niin moni yksinäinen syö aamupuuron "muistohaamujensa" kanssa, tajuten vain että elämä jatkuu siitä huolimatta. Tämä kirjoitus on huippuhieno pienoisnovelli.

    VastaaPoista
  5. Lohtua tuo haamukin yksin eläjälle. Varsinkin joulun/juhlapyhien aikaanhan ihmisen mieli tahtoo herkistyä.

    VastaaPoista
  6. Kaksin on mukavampaa, vaikka sitten haamun kanssa. Suloinen pikkutarina, kiitos!

    VastaaPoista
  7. Joulu tahtoo herkistää mielet ja silloin, jos ei muuten muistaa heitäkin, jotka ovat unohtuneet/unohtumassa. Omien ajatusten myötä haamuja saa seurakseen.

    VastaaPoista
  8. Optimistinen, mutta kuitenkin surullinen tarina.

    VastaaPoista