torstai 21. toukokuuta 2015

Sammakot

– Onko kaikki hyvin? vaimo kysyy ja katsoo aamu­kahvia hörppivää miestään silmä­lasiensa ylitse. Mies ei sano mitään, mutta väistää katsetta, hakee pussista leivän­palaa voideltavakseen.

– Mökötätkö sinä? vaimo jatkaa ja tuhahtaa. – Että jaksatkin.

Mies voitelee leipäänsä, ei puhu, ei edes jupise. Leivän päälle tulee puhuri­makkaraa ja juustoa, jotka mies asettelee huolellisesti niin, että leipä peittyy kokonaan. Mies pitelee leipää kaksin käsin, kun hän nostaa sen kasvojensa eteen ja aikoo haukata. Leipä putoaa ja jää pöydälle päälly­spuoli alaspäin.

– Tohelo! vaimo kivahtaa. – Luulisi noin vanhan miehen käsissä leivän jo pysyvän. Nosta se nyt siitä!

Vaimo pyyhkii ummehtuneen hajuisella tiski­rätillä pöydältä muutaman juuston­murun. Mies puristaa leivän kämmentensä väliin, töröttää huuliaan ja haukkaa.

– No niin. Saithan sinä siitä palasen, vaimo toteaa. Laitanko rätin pois, vai aiotko kaataa kahvisikin pöydälle?

Mies pistelee leivän poskeensa ja hörppää kahviaan. Kuppi kolahtaa miehen huulia vasten, suu­pielestä valuu leualle ohut kahvi­noro. Hän avaa suunsa ammolleen, kaataa kahvin suoraan kurkkuunsa ja vetää kuumaa juomaa henkeensä. Yskän­puuska ravisuttaa miestä ja pirskoo kahvia pöydälle. Vaimo heittää haisevan rätin miehen eteen.

– Sen saat siivota itse!

Mies ottaa rätin käsiensä väliin ja pyyhkii pöytää haparoivin liikkein.

– Pyyhi kunnolla, äläkä pelleile.

Mies päästää krahahtavan äänen ja katsoo viimein vaimoaan silmiin.

– En pysty, hän kirskahtaa.

– Mikset muka pysty? Olethan sinä pyyhkinyt pöytää ennenkin.

– En vaan pysty, mies sanoo ja jättää tiski­rätin pöydälle. – Olo on muuttunut koko ajan kurjemmaksi.

– Patalaiska sinä olet, vaimo tuhahtaa ja huitaisee tiski­rätillä miestä kasvoille. – Siinä sinulle kurjemmuutta.

Mies suuttuu. Hän nousee ylös, loksuttaa leukojaan, veuhtoo käsillään, tepsuttaa jaloillaan ja huutaa:

– Krii kruu kroou!

Samalla miehen huulet venyvät ja töttöröityvät pitkäksi nokaksi, hänen kaulansa pidentyy ja ohenee, keho hakee ihan uusia muotoja ja sulittuu. Jalat kasvavat ja kaventuvat, pyrstö käy roikkumaan. Kurki astelee ulos avoimesta ovesta, levittää siipensä ja katoaa piha­maan reunassa kasvavan metsikön taakse.

– Että sitten taas kurjistuit kokonaan! vaimo huutaa harmaan linnun perään. – Tällä kertaa tuot minullekin sammakoita! Kuulitko?

16 kommenttia:

  1. Eukko oli itte muuttunut ihanasta sädesilmänuorikosta mäkättäväksi eukkoakaksi. Eipä niinkään ihme, että aviomies kurjistui! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän niin voi käydä, eihän. Peikko ei usko, ei kertakaikkiaan :)

      Poista
  2. Metsikön takana aukeaa suo, jossa sammakot majailevat. Kurki lehahtaa mättäälle ja aikoo heti ryhtyä toimeen. Mutta silloin suurin sammakko kurnuttaa:
    - Et kai aio haukata minua? Kannattais harkita vielä.
    - Joo, kun vaimo käski.
    - No, miten vaan! Mutta ei siitä hyvä seuraa, jos alat minua haukata.
    Kurki naureskeli mielessään sammakon uholle. Aukaisi nokkansa ja aloitti. Heti ensimmäisellä haukkauksella sammakolle kasvoivat sulat, toisella teräväkyntiset jalat ja kolmannella koukkunokka. Neljättä aloittaessaan kurki huomasi joutuneensa haukan kynsiin eikä enää päässyt irti nokan raatelusta.
    Kotona vaimolle tuli yhtäkkiä mieleen sananlasku: ”Ennen kurki kuolee kuin suo sulaa.” Hänelle tuli kylmiä väreitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haukankin elämä kurjistui, mutta toisella tavalla :)

      Poista
  3. Näinköhän eukko kohta kurjistuu itsekin, kun sammakoita hinkuu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se onkin salaa sammakko ja halusi vertaistaan seuraa :)

      Poista
  4. "Kurki kaarsi halveksuen kaulaa: Sitä minäkin, ei sammakoita, pidä sitten itse taivahasi", lausuin kurjen suulla joutsenelle joskus 1960-luvulla:) Hyvin kuvaava taitava piirros tuossa tekstin vieressä. Ja kyllä kurjistunut elämä voi olla paljon parempaa kuin rähinä ikävän akan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukotkin osaavat rähistä ja kitistä, luulee peikko :) Syntyykö tasapaino, jos molemmat rähisevät?

      Poista
  5. Jatkuvan naputuksen alla olo voi kurjistua pikku hiljaa. Hyvä juttu, totta toinen puoli. Elämä on ja kurkipiirros vielä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan mistä johtuu naputus? Täyttymättömistä odotuksista ja pettymyksen tunteestako?

      Poista
  6. Hakekoot vaimo omat sammakkonsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa sekin kurjistuisi, ei sillä kovin kivaa tainnut olla, luulee peikko :)

      Poista
  7. Vaimo päästelee sammakoita suustaan sellaisella syötöllä että tarvitsee tankkauksen. Hirveää miten epäkunnioittavasti ja rumasti ihminen voi puhua toiselle. Ei sellaista kohtelua kannattaisi sietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikko miättii, miksi se kurjistunut veikko lähti hakemaan sammakoita suolta eikä poiminut niitä lattialle lotkahtelevia. Ehkä niistä olisi putkahdellut prinsessoja. :)

      Poista
  8. Nyt pitäis eukon höllätä.
    Kukapa ei lannistuisi jos on jatkuvaa satikutia.

    Tilaa kun antaa toiselle, eikä koko ajan mäkätä, niin mies varmasti rohkenisi tarttua rättiinkin.
    Rohkeutta miehelle, että Hän saa sanottua mistä kenkä puristaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikko miättikin kurjistuuko kengät kanssa, kurjen jaloissa on harvoin kenkiä, joten ehkä ne eivät purista ollenkaan :)

      Poista