torstai 2. heinäkuuta 2015

Tumma tarina

On sateinen iltapäivä. Jenni istuu keittiön pöydän ääressä ja laskee matematiikan läksyjä. Äiti sekoittaa liha­pulla­taikinaa ja miettii perheen ilta­järjestelyjä. Isäkin tulisi pian töistä.

Jenni huokaisee ja laittaa kirjansa reppuun. Hän jää istumaan pöydän ääreen ja nojaa kyynär­päihinsä. Äiti rupeaa paistamaan liha­pullia. Niiden tuoksu täyttää keittiön.

– Äiti, Jenni aloittaa.

– Niin?

– Miltä tuntuu kuolla?

Äiti paistaa liha­pullia. Hän kääntää päätään ja vilkaisee tytärtään. Tämä on aivan vakava ja katsoo kohti.

– En tiedä, äiti vastaa. – Riippuu varmaan kuolin­tavasta. Miksi kysyt?

– Mirkan isä vietiin eilen sairaalaan, kun se melkein kuoli.

– Voi kauheaa. Mirka parka.

– Niin ja poliisi vei Mirkan äidin ja sen mummo tuli kylään.

– Hyvänen aika, Poliisi!

– Mirka sanoi, että ne sanoi, että sen äiti myrkytti sen isän.

– Nyt kuule tyttö keksit omiasi. En usko sanaakaan. Ei tuollaista täällä tapahdu.

– On se ihan totta. Miltä tuntuu kuolla myrkkyyn, äiti?

Jenni on vakava ja tillittää äitiään. Äiti kääntää liha­pullia pannulla, niiden houkuttelevuus on kadonnut ja äsken poskia kastellut ruoka­halu on kadonnut jonnekin, suu on ihan kuiva.

– En tiedä, äiti toistaa. – Varmaan aika pahalta.

– Koskeeko se?

– Varmaan. Minua koskee jo pelkkä ajatus.

– Mirkakin itki. Koskikohan sitäkin? Sen silmät oli ihan punaiset.

8 kommenttia:

  1. Uskon ettei se itte kuoleminen miltään tunnu.

    VastaaPoista
  2. Mistähän tällainen tarina kumpuaa Peikon aivoista? Kuolema ja myrkky? Vähän kuin Agatha Chritietä.

    VastaaPoista
  3. Nyt se myrkyn lykkäs! Kaikkea ne lapset miettiikin ja sen on Myrkynkeittäjäkin huomannut. Myrkkyyn kuolee aina ja poikkeuksetta hyvin kivuliaasti ja tuskallisesti, mutta eihän semmosta voi lapselle sanoa.

    Moni myrkyttää myös oman elämänsä ja sen myötä myös toisten ihmisen/ihmisten elämän ja sekin on aika ikävää ja tuskallista.

    Timo uskoi ettei kuoleminen tunnu miltään, mutta olen eri mieltä. Voi olla ettei kuolema tunnu miltään, mutta kuoleminen kyllä useimmiten tuntuu ja näkyy. Joskushan sekin on armelias ja nopea, sitä toivoen.

    VastaaPoista
  4. surullista, tuskallista
    siunasin äskettäin itsemurhan tehneen - surullista, kun ei voi enää auttaa eikä aikaisemmin tiennyt...

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu katkelma elämästä. Vaikuttava, ja niin uskottava, että näkee äidin ja tyttären kasvot edessään, niiden vaihtelevat ilmeet.
    Kysyy taitoa, että osaa kuvata tilanteen näin yksinkertaisesti ja koruttomasti, kun kysymyksessä on tapahtuma, joka järkyttää mieltä.

    VastaaPoista
  6. Mielen myrkyttäminen se vasta kamalaa on!!

    ♦•♣•♠•◘•○♦

    VastaaPoista
  7. Kyllä paha sydän myrkyttää kaiken tielleen eksyvän,hui!

    VastaaPoista