torstai 22. lokakuuta 2015

Ajatus karkasi

Einari istuu pöllämystyneenä kauppa­keskuksen penkillä. Ihmiset kulkevat ohitse, eivätkä kiinnitä mieheen mitään huomiota.

Jalmari on käynyt hakemassa sauna­juomaa ja huomaa kaverinsa.

– Einari, hän sanoo.

Einari ei sano mitään. Jalmari istuu viereen ja tönii Einaria olka­päällään. Einari tipahtaa lattialle, ja Jalmari hyppää perään ja nostaa hänet ylös.

– Kah, Jalmari. Mistä sä siihen tulit?

– Kaupasta. Sää istuit siinä ihan hoona.

– Mun ajatus on karkaillut viime aikoina omille teilleen. Karussa se taisi olla nytkin.

– Missä se huiteli?

– Venetsiassa. Mut on se käynny vaikka missä. Viime viikollakin jollain oudolla tähdellä, josta kirjoitettiin, että sen ympärillä olisi jotain rakennelmia.

– No oliko siellä?

– Pelkkiä raunioita, kuulemma. Yhden kerran ajatus karkasi tuhannen ja yhden yön tarinoiden haaremeihin. Se ei meinannut tulla silloin ollenkaan takasin. Olin ihan nälkiintynyt, kun se lopulta palasi.

– Aika villiä.

– Pahinta on, kun se kehuskelee käymisillään. En millään jaksaisi kuunnella. Niistä haaremi­naisistakin se kehuskelee yö­kaudet, vaikka tähti­juttu piti nyhtää siltä melkein pihdeillä.

– Aika kuritonta.

– Arvaa, missä se oli äsken.

– Saunassa?

– Kurssilla. Vapaiden ajatusten kurssilla. Oppivat kuulemma, miten irtautua lihasta.

– Susta tulee sitten kesto­hoo, jos se jättää sut kokonaan.

– Jospa mä ehdinkin ensin. Lopetan ajattelemisen.

– Lopeta pois. Se on hyvä ajatus. Hoona ei ole hyvä. Saisit istua päiviesi loppuun tällä penkillä.

– On hyvä, että mulla on sun kaltasia kavereita. Nyt mä sit lo

Einarin leuka valahtaa auki ja kieli lorpahtaa poskelle. Jalmari tönäisee kaveriaan kerran pari, mutta jättää tämän sitten istumaan penkille. Koti­matkalla hän varoo ajattelemasta yhtään ajatusta.

10 kommenttia:

  1. Usein minä niin toivoisin, että ajatus karkailisi. Mutta hyvin usein vain istun kynä kädessä ja epäilen, että se on nyt lopullisesti lo

    VastaaPoista
  2. Tämä on tuttua. Minultakin karkaa ajatukset yhtenään. On ne kuitenkin tähän asti tulleet takaisin.

    VastaaPoista
  3. Mä oon sitonnu mun ajatukset kultalankalla itteeni kii. Harhailkoot missä harhailee, saa ainakin mukavia kokemuksia. :DDD

    VastaaPoista
  4. On vaikeata olla ajattelematta ja joskus ihan tarkoituksella menen lempituoliini, otan hyvän asennon ja annan ajatusten harhailla.
    Joskus taas yritän meditoida ja olla ajattelematta, se tekee hyvää, vaikka ei sekään helppoa ole.

    Einari taisi heti lähteä sinne haaremiin...
    Mainio tarina!

    VastaaPoista
  5. Voi ei, minä ajattelen joskus illalla ihan kauheasti ja monenlaista, jos en heti nukahda! Silloinhan ne ajatukset karkaa kkooko ajan eikä mistään ajatuksen alusta tule kunnon loppua. Kohta käy kuin Einarille.

    VastaaPoista
  6. Sehän on lystiä kun ajatukset karkailee, antaa vaihtelua arkeen.
    Ajatuksin karkailussa on sekin hyvä puoli ettei tule kalliiksi.

    Hienoa ajatuksen karkailua on Peikolla. :-)

    VastaaPoista
  7. Voi ei, hoomoilaseksi tässä kai tulee, kun liikaa miettii. Nyt oli tosi kivasti kesy tarina, josta tämänkin blondin oli helppo saada kiinni joten painan tykkäätä:)

    VastaaPoista
  8. Sinulta saa kun lukee juttujasi hyvää dialogiopetusta. Kiitos, kiittos!
    Niin oli luontevaa keskustelua taas.

    Tuosta aiheesta. Minäkin yritän Einarin tapaan lopetella ajatusten liiallista ulostulemista. Se ei ole helppoa, kun ajatukset mellastavat pään sisällä. Yritän tyhjentää välillä pomppivia sisäisiä mielenliikkeitä meditaatiolla. Mutta sekään ei ole ihan helppoa. Sitä täytyy opetella.

    VastaaPoista
  9. Komppaan kyllä Einaria, sillä omatkin ajatukseni tuppaavat karkaamaan herkästi kirjoittaessani, enkä silloin saa niitä takaisin. Inspis katoaa sen siliän tien. Iltaisin taas nautin, kun ajatukset liitelee missä sattuu.
    Luulen, että Einari kuitenkin tykkäsi ajatustensa lentelystä.

    VastaaPoista
  10. Lopetetaankohan ne sellasella nukutuspiikillä? Annetaanko esilääkitys? Pälähti tällänen ajatus päästäni..

    VastaaPoista