torstai 13. marraskuuta 2014

Kerrossängyt

Elsa pujottautuu ruuhkan läpi kahvilaan ja etsii vapaata istuma­paikkaa. Perä­seinän vieressä on pieni pöytä, jonka ääressä istuu tutun­oloinen naishahmo. Toinen tuoleista on vapaa. Nainen lukee ilta­päivä­lehteä.

– Onkohan tässä vapaata? Elsa kysyy.

Nainen nostaa katseensa lehdestä, katsoo alta kulmain suu kireänä, mutta rävähtää pian hymyyn.

– Elsa! Totta kai tässä on vapaata.

– Anna, mukava nähdä, vaikka katsoit minua julmasti. Melkein säikähdin.

– Tässä on koko ajan ravannut äijän­köriläitä kuolaamassa. Niille tulee julmisteltua.

– Niinpä tietysti. Haen kaakaota. Otatko?

Anne ottaa. Elsa hakee kaakao­mukit ja croissantit, palaa paikalleen ja kertoo, mitä on hankkinut alennus­myynnistä. Anna kuuntelee ja kehuu löytöjä niin kuin on tapana. Vasta kun kaikki on kehuttu, Elsa muistaa kysyä kuulumisia.

– Mitä Ilmarille kuuluu? Vieläkö se julistaa rakkauttaan?

– En yhtään tiedä, Anna toteaa. – Se tuli lempattua jo aikaa sitten.

– Se olikin sellainen takertuja. Onko jo uutta rakasta?

– Joo. Monta. Ajattelin, että voihan sitä kokeilla, kun niitä on koko ajan tyrkyllä.

– Minä en jaksaisi. Salailu on niin kauheaa.

– En minä mitään salaile. Ne asuvat kaikki meillä vähän niin kuin kasarmilla. Ostin kerros­sänkyjä.

– Kerros­sänkyjä? Montako?

– Kahdeksan.

– Vautsi. Onko sinulla kuusi­toista rakasta?

– Ei nyt sentään. Seitsemän miestä ja kolme naista. On kuitenkin hyvä pitää petejä varalla.

Elsan kasvot hehkuvat ja kaula punoittaa. Hän hiplaa kaakao­mukiaan ja vaihtaa polven toisen päälle, nieleskelee ja hengittää syvään.

– Aika­moista, hän sanoo. – Miten sinä jaksat ne kaikki?

– En minä suorita niitä. Teen sitä, mikä milloinkin huvittaa ja kenen kanssa huvittaa.

– Huvittaisiko sinua minun kanssa? Minä olen aina…

Elsa purskahtaa itkuun ja kääntää kasvonsa kohti seinää.

– En minä tarkoittanut, hän jatkaa. – Anteeksi. Ei minun pitänyt. Minä vain…

– Minä tarkoitan, Anna sanoo ja puristaa Elsaa kädestä. – Minä tarkoitan.

6 kommenttia:

  1. Kahvila on hyvä ympäristö tavata ja aloittaa tarina. Yhtään ei tiedä, jatkuuko tarina pöydässä istujien kesken vai onko joku kuuntelemassa naapuripöydässä ja tarina sinkoaakin sinne.
    Nyt tarina teki huiman hypyn, mutta päättyikin sitten herkkään hetkeen. Suurten juttujen jälkeen paljastuu arkinen totuus ja yksinäisyys.
    Joskus kannattaa olla rohkea...

    VastaaPoista
  2. Jotain jännää tässä on, täytyy uskaltaa tuntea tunteensa!

    VastaaPoista
  3. Vaikka porukkaa on ympärillä pilvin pimein, saattaa kuitenkin olla yksin ja yksinäistä.
    Taisin eksyä kyllä jutun jujusta.. Hipoi hilsettä niin sanotusti.

    VastaaPoista
  4. ...kaipaus vastaa sydämen ääneen...

    VastaaPoista
  5. Johan on aikoihin eletty! Että Isopeikkokin on mukana tässä. Oikeinko saat maksunkin? Ovat kuulemma työntämässä rahaa jokaiselle, joka alkaa mainostaa ja myötäillä sodomiaa...

    VastaaPoista
  6. Jassoo....minulla taitaakin olla kroisantti pakkasessa, haen ja juon kahvit. Mitähän tästäkin seuraa?

    VastaaPoista