Elsa pujottautuu ruuhkan läpi kahvilaan ja etsii vapaata istumapaikkaa. Peräseinän vieressä on pieni pöytä, jonka ääressä istuu tutunoloinen naishahmo. Toinen tuoleista on vapaa. Nainen lukee iltapäivälehteä.
– Onkohan tässä vapaata? Elsa kysyy.
Nainen nostaa katseensa lehdestä, katsoo alta kulmain suu kireänä, mutta rävähtää pian hymyyn.
– Elsa! Totta kai tässä on vapaata.
– Anna, mukava nähdä, vaikka katsoit minua julmasti. Melkein säikähdin.
– Tässä on koko ajan ravannut äijänköriläitä kuolaamassa. Niille tulee julmisteltua.
– Niinpä tietysti. Haen kaakaota. Otatko?
Anne ottaa. Elsa hakee kaakaomukit ja croissantit, palaa paikalleen ja kertoo, mitä on hankkinut alennusmyynnistä. Anna kuuntelee ja kehuu löytöjä niin kuin on tapana. Vasta kun kaikki on kehuttu, Elsa muistaa kysyä kuulumisia.
– Mitä Ilmarille kuuluu? Vieläkö se julistaa rakkauttaan?
– En yhtään tiedä, Anna toteaa. – Se tuli lempattua jo aikaa sitten.
– Se olikin sellainen takertuja. Onko jo uutta rakasta?
– Joo. Monta. Ajattelin, että voihan sitä kokeilla, kun niitä on koko ajan tyrkyllä.
– Minä en jaksaisi. Salailu on niin kauheaa.
– En minä mitään salaile. Ne asuvat kaikki meillä vähän niin kuin kasarmilla. Ostin kerrossänkyjä.
– Kerrossänkyjä? Montako?
– Kahdeksan.
– Vautsi. Onko sinulla kuusitoista rakasta?
– Ei nyt sentään. Seitsemän miestä ja kolme naista. On kuitenkin hyvä pitää petejä varalla.
Elsan kasvot hehkuvat ja kaula punoittaa. Hän hiplaa kaakaomukiaan ja vaihtaa polven toisen päälle, nieleskelee ja hengittää syvään.
– Aikamoista, hän sanoo. – Miten sinä jaksat ne kaikki?
– En minä suorita niitä. Teen sitä, mikä milloinkin huvittaa ja kenen kanssa huvittaa.
– Huvittaisiko sinua minun kanssa? Minä olen aina…
Elsa purskahtaa itkuun ja kääntää kasvonsa kohti seinää.
– En minä tarkoittanut, hän jatkaa. – Anteeksi. Ei minun pitänyt. Minä vain…
– Minä tarkoitan, Anna sanoo ja puristaa Elsaa kädestä. – Minä tarkoitan.
Kahvila on hyvä ympäristö tavata ja aloittaa tarina. Yhtään ei tiedä, jatkuuko tarina pöydässä istujien kesken vai onko joku kuuntelemassa naapuripöydässä ja tarina sinkoaakin sinne.
VastaaPoistaNyt tarina teki huiman hypyn, mutta päättyikin sitten herkkään hetkeen. Suurten juttujen jälkeen paljastuu arkinen totuus ja yksinäisyys.
Joskus kannattaa olla rohkea...
Jotain jännää tässä on, täytyy uskaltaa tuntea tunteensa!
VastaaPoistaVaikka porukkaa on ympärillä pilvin pimein, saattaa kuitenkin olla yksin ja yksinäistä.
VastaaPoistaTaisin eksyä kyllä jutun jujusta.. Hipoi hilsettä niin sanotusti.
...kaipaus vastaa sydämen ääneen...
VastaaPoistaJohan on aikoihin eletty! Että Isopeikkokin on mukana tässä. Oikeinko saat maksunkin? Ovat kuulemma työntämässä rahaa jokaiselle, joka alkaa mainostaa ja myötäillä sodomiaa...
VastaaPoistaJassoo....minulla taitaakin olla kroisantti pakkasessa, haen ja juon kahvit. Mitähän tästäkin seuraa?
VastaaPoista