torstai 30. kesäkuuta 2016

Säilykkeitä

Tykkään kaloista. Me istumme usein yhdessä iltaisin olemassa hiljaa maailman asioista emmekä edes yritetä parantaa mitään. Siitä tulee levollinen olo.

Joskus tosin eväkkäät eivät malta pitää suutaan kiinni, vaan aukovat sitä ja ahtavat sinne toukkia ja kaikkea muuta kalamaista. Siitä tulee hirmuinen meteli, kun ne toukat, ja varsinkin kaikki kalamaiset huutavat ja kiroilevat ja lupaavat vuorten vyöryvän ylitsemme.

Joskus vuoret tottelevatkin kuolemaan haluttomia toukkia ja kalamaisia ja nostelevat jalkojaan. Onneksi vuoret tykkäävät jalkapallosta tosi kivesti ja unohtuvat pelaamaan sitä vuosikausiksi, eivätkä muista ollenkaan vyöryä kenenkään päälle.

6 kommenttia:

  1. Vuoret ne nyt vaan tykkäävät kivesti:D

    VastaaPoista
  2. Turhia vouhkaamatta olo pysyy hyvänä. :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä vuoret, unohtukaa vaan edelleen vyörymästä.

    VastaaPoista
  4. Joskus on ihan parasta pysyä hiljaa ja nauttia olostaan.
    Hyvä vaan, kun vuoretkin fanittaa jalkapalloa. Liika ne ei saisi innostua.

    VastaaPoista
  5. Jos on kyllksi mielikuvitusta, voi todellisuuden muuttaa saduksi ja sadun todeksi. Tässä tapauksessa satu ja todellisuus kulkevat riti rinnan mutta lopulta satu pääsee ohittamaan toden ja voittaa. Se on hyvä, sillä muussa tapauksessa mies killuisi jo köydessä ja huojuisi hiljaa kuivettuneena köydessä tuulen tempoilemana.

    Olisiko tässä tapauksessa (jotta todellisuus voittaisi) karhu tulkittava järjeksi joka pilkistää esiin tunteiden villitsemästä myrskystä?

    VastaaPoista