Istuin kahvilassa ja join viimeistä kahvikupillistani. Tai oikeastaan se oli viimeisillä rahoillani ostettu kahvikupillinen. Seuraavan joisin, jos saisin töitä.
Viivyttelin. Kahvi kylmeni, mutta sain nauttia siitä pitkään. Sen aromi hyväili nenäni epiteelejä ja suuonteloni makunystyröitä. Minulla oli hyvä vielä ainakin hetken. Kahvissa on oikeaa taikaa.
Siinä nuuhkiessani kylmeneviä höyryjä kuulin, kun viereisessä pöydässä istuvat naiset juttelivat siileistä. Yksi kehui antavansa pihasiileille koiranruokaa, toinen sanoi kissanruuan olevan parempaa. Maidosta joku tiesi, että sitä ei saa antaa siilille, mutta toisaalta laktoositonta maitoa voisi ehkä kuitenkin antaa. He kuitenkin päättivät antaa olla antamatta siilille minkäänlaista maitoa. Se oli minusta hyvä päätös. Minäkin olisin juonut maidon itse.
Kun naiset kauhistelivat siilien suvunjatkamistouhuja ja niiden mahdottomuutta, joku tuli kysyneeksi, miten siilit pesivät. Kukaan ei tiennyt, vaan jokainen loksautti laukkunsa auki ja etsi käteensä älypuhelimen. Pian naiset hihkuivat ja kertoivat toisilleen, että siileillä on monta pesää ja että ne pesivät talvipesissä, poikaspesissä, päiväpesissä ja syyspesissä ja että siilit olivat tosi kovia pesijöitä.
Se oli minusta mielenkiintoista ja uudenlainen ajatus kehkeytyi mieleeni. Minä tarvitsin oman siilin.
Tiesin kyllä, että villieläintä ei saa ottaa omakseen, mutta päätin, että en välitä. Menin maantien varteen ja istuuduin odottamaan. Pian lännestä päin tulla jyristeli rekka, ja ojan pohjalta kömpi siili, joka ilmiselvästi aikoi heittäytyä rekan alle. Minä ryntäsin tielle, nappasin siilin kainalooni ja juoksin.
Kotona istuin siilin kanssa pöydän ääressä ja kerroin suunnitelmani. Siili suostui.
Sen jälkeen elämä hymyili. Siili oli ahkerin pesijä, jonka olin tavannut. Raha ja likaiset vaatteet virtasivat, vaatteet puhdistuivat, ja me ryystimme siilin kanssa kahvia. Jo puolen vuoden kuluttua meillä oli yhteinen pesä ja pesimme siellä likaisten vaatteiden lisäksi keskenämme.
Kun on sana ja sen merkitykset, on kiva leikkiä ja saada aikaan sujuva tarina. Ja lukija nauttii.
VastaaPoistapeikko luulee, että sanat käyttävät peikkoa pensselinä ja kirjoittavat juttuja itsestään :)
PoistaTotta maar - siilit tuovat onnea.
VastaaPoistaPeikkokin tykkäää siileistä :)
PoistaHmmm mielenkiintoista, pitänee minunkin hakea entiseltä pihalta siili, kun tässä ei niitä ole:(
VastaaPoista