lauantai 13. lokakuuta 2012

Puisto

Sataa taas vettä. Pitkään harmaaseen sadetakkiin verhoutunut mies kävelee puistossa ja taluttaa pientä valkeaa koiraa. Koira ehdottaa miehelle, että he istuisivat hetken ja katselisivat ohi kulkevia narttuja, ehkä vähän viheltäisivätkin niille, tai haukkuisivat.

Mies suostuu. Sade virtaa yhä runsaammin. Mies istuutuu sateen kastelemalle penkille, koira penkin viereen. Molemmat katselevat sateen seassa kiiruhtavia ohikulkijoita. Nainen on pukeutunut punaiseen sadeasuun ja lähestyy penkkiä pienen mustan koiran kanssa. Mies viheltää vaistonvaraisesti. Nainen kääntyy ja tulee seisomaan miehen eteen, läväyttää tälle tukevan korvapuustin ja istuutuu viereen. Koirat katsahtavat toisiinsa, vilkaisevat ihmisiään ja lähtevät hoitelemaan omia asioitaan.

– Sataa, toteaa mies.

– Niin tekee. Tykkään sateesta.

– Miksi?

Nainen kohauttaa olkapäitään ja nostaa kasvonsa ylöspäin. Vesi virtaa naisen kauluksesta sisään.

– On vähän kylmä, hän sanoo.

– Otatko makkaraa? mies kysyy.

– Otan.

Mies kaivaa makkarapaketin taskustaan, käärii sen auki ja antaa yhden makkaran naiselle.

– Se on kyllä koiran makkaraa, mies sanoo ja ottaa itselleenkin yhden.

– Tykkään koirista.

Nainen haukkaa makkarasta ja mutustaa sitä. Mies tekee samoin. Kumpikaan ei sano mitään, ennen kuin makkarat on syöty.

– Koirat voivat kyllä harmistua, mies sanoo ja näyttää tyhjentynyttä makkarapakettia naiselle. – Makkara loppui.

– Minulla on lisää, nainen tunnustaa, nostaa lätäkössä seisseen kassin syliinsä ja puristaa sitä.

– Miksi löit minua? mies kysyy. – Söit kaikki makkaratkin.

– Sinä vihelsit minulle.

– Tietenkin. Teit minuun vaikutuksen ja halusin sinun tietävän sen.

– Kyllä minä sen ymmärsin. Siksihän minä istun tässä sinun vieressäsi. Mutta sinä vihelsit. Itse.

– Mitäs minun sitten olisi pitänyt tehdä? Haukkuako?

– Koirat ovat sitä varten. Odotas.

Nainen nousee seisomaan ja kutsuu koiraansa. Vähän matkan päästä kuuluu vastaus ja kohta koirat tulevat kylki kyljessä ihmistensä luo. Nainen murahtaa. Musta koira istuu sateen kastelemaan maahan, työntää oikean etutassunsa suuhunsa ja vislaa niin, että kuka tahansa elokuvien tehostemies olisi kateellinen.


Peikko on loikannut uudenlaiseen suohon. Saa tulla mukaan, jos haluaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti