Vanha huivipää mummo kulkee metsässä kori käsivarrella. Yhtäkkiä hän on törmätä kannon nokassa seisovaan mieheen. Mies tuijottaa varpaitaan ja pitelee päätänsä.
– Ka, mitä mies miettii, mummo kysyy ja ravistaa äijää niin, että tämän pää tutajaa.
– En mieti, mies havahtuu. – Päinvastoin. Yritän olla ajattelematta.
– Sinähän hupsu olet, miksi et halua ajatella?
– Se on niin irstasta, mies sanoo, ja puistatus ravistaa hänen kehoaan.
– Ei ole pakko aina ajatella seksiä, mummo toteaa.
– Ihan sama mitä ajattelee, se on itsessään tosi irstasta.
Mummo pyörittää päätään ja katselee ympärilleen. Tämän on pakko olla piilokamera tai jokin muu höynäytysjuttu.
– Selitä, mummo komentaa ja katselee, minkä puskan takana kuvausryhmä lymyää. Ei olisi mukava tulla kuvatuksi tietämättään.
Mies huokaa. Kukaan ei ymmärrä.
– Heti kun ajattelen, ajatukset yhtyvät minun päässäni, siellä käy koko ajan kova keskinäinen kopulaatio, uusia ajatuksia syntyy, ja nekin osallistuvat orgioihin. En kestä sitä. Kuulen ihan selvästi, miten minun päässä litisee ja lotisee, kun ajatukset huvittelevat. En minä halua olla mikään ilotalo.
– Ajatuksille pitää sallia oma elämä. Et sinä saa tyrannisoida niitä kuin mikäkin inkvisiittori.
– Ole hiljaa! Ajatus inkvisiittorista siitti heti aimo läjän uusia ajatuksia. Minä en kestä tätä!
– Minulla on sinulle ajatus, mummo sanoo ja virnistää.
– Argh!
– Jos vaihdetaan sinun aivot sieniin.
– Voisiko niin tehdä? Oikeasti?
– Totta kai. Minulla on täällä hyvin poimuttuneita sieniä, mummo sanoo ja raottaa koriaan peittävää liinaa. Kori on täynnä vastapoimittuja korvasieniä. – Eivätkö olekin komeita?
– Antaisitko niitä minulle?
– Totta kai, jos saan siten pitää aivosi.
– Mitä tahansa, kunhan pääsen jatkuvista bakkanaaleista päässäni.
Mummo lupaa hoitaa kaiken. Mies astuu alas kannoltaan, ja mummo vetää esiliinansa taskusta virkkuukoukun.
– Nyt tehdään niin kuin balsamoijat ennen, hän sanoo ja työntää virkkuukoukun miehen sieraimeen, pyörittelee hetken ja vetää toisen aivopuoliskon ulos. Sitten hän toistaa operaation toiselle sieraimelle ja aivopuoliskolle. Mies seisoo hiljaa paikallaan eikä kommentoi sanallakaan.
Mummo valitsee koristaan kaikkein pienimmän korvasienen, leikkaa sen halki ja työntää puoliskot miehen nenän kautta paikoilleen.
– Onko nyt parempi, hän kysyy?
Mies yrittää ajatella ja huomaa, ettei entistä lätinää enää kuulu. Hymy leviää hänen kasvoilleen.
– Joo.
– Nyt voi mennä kotiin, eikös?
– Joo.
– Osaatko itse?
– Joo.
– Varmastiko?
– Joo.
Mummo nyökkää ja tönäisee miehen suunnilleen oikeaan suuntaan, kohti kaupunkia. Mies kävelee lyhyin, tasamittaisin askelin eteenpäin. Mummo puistelee päätään, mutta nyökkää lopuksi. Joku saa siitä vielä kiltin aviomiehen.
Kun mummo palaa kotiinsa, vuoteen päällä loikonut musta kissa loikkaa maahan, köyristää selkäänsä ja nostaa häntänsä pystyyn, hinkkaa kylkeään mummon jalkaa vasten ja hyrähtää. Mummo hymyilee ja raottaa koriaan.
– Tulepas katsomaan, mitä mummo toi omalle pikku kissilleen, hän sanoo ja nostaa korista oikean aivopuoliskon kissan kuppiin. – Toinen säästetään huomiseksi.