Joulukinkku

Ihmiset taputtelivat potsien takamuksia ja kehuivat kinkkuja. Naskit huolestuivat. Joku heistä pistettäisiin lihoiksi, keitettäisiin punsaksi, paistettaisiin kinkuksi ja käristettäisiin läskisoosiksi.

Niin ei saisi käydä. Yksi possuista keksi: opetellaan vieraita kieliä ja naamioidutaan.

Kun teurassikaa haettiin, talonväki päivitteli mokomia klukluttajia. Ne olivat suuria ja rumia, höyhenpuku repsotti ja helttakin roikkui kuin kieli.

– Ei me tollasta rohjoa laiteta joulupöytään, isäntä sanoi. – Haetaan naapurilta somempi kalkkuna.

Joulusauna

Saunaa ei ole lämmitetty koko syksynä. Saunatonttu istuu ikävissään lauteilla pakkasessa ja heittää vettä kiukaalle. Vesi osuu kiville ja risahtaa jäähän. Saunapolulta alkaa kuulua lumilapion rytmikäs suhahtelu. Tonttu lujahtaa loukkoonsa.

Mies tömistelee kylmän savun tuoksuiseen saunaan ja rojauttaa puut lattialle. Hän ihmettelee jään peittämää kiuasta, mutta virittää tulen uuniin.

– Hyvin syttyi, mies puhuu itsekseen. – Pääsee mummokin vielä kerran joulusaunaan oman saunan löylyihin.

Joulupäivä

– Miksi on joulu, äiti? Miksi?

– Se on Jeesuksen syntymäpäivä. Olenhan minä kertonut sinulle, etkö muista?

– Miksi kaikille muille annetaan lahjoja paitsi Jeesukselle, äiti? Miksi? Se on epäreilua.

Joulukuusi

Ovikello soi. Siellä oli joulukuusi täysissä koristeissa ja se pyysi päästä sisälle. Sanoin, etten vietä joulua enkä usko lahjoihin. Se halusi silti tulla ja lupasi seistä hiljaa nurkassa. Lupasin.

Totuin pian kuusen tyyneen läsnäoloon ja öisiin kolisteluihin, kun se muka salaa kävi keittiössä juomassa.

Jouluaattona kuusen alla oli lahjapaketteja. Kysyin, ja kuusi tunnusti niiden päässeen siltä, sanoi pidätelleensä melkein kuukauden. Sitä nolotti ja se alkoi taitella havujaan luudaksi. Sanoin, että antaa olla. Voihan sitä jouluna.

Joulupipari

Telkkarista tuli joululauluja, tiu’ut helisivät ja tuvassa tuoksui kuusi.

Pukki istahti sohvalle siinä jo istuvan piparkakun viereen ja vaihtoi kanavaa. Piparkakku suuttui ja sanoi:

– Minä tykkään, että sinä olet yksi styränki.

– Hoo, miksi olet noin musta? joulupukki kysyi ja tökkäsi piparia. – Jaa, jospa oletkin syötävää!

Piparkakku lankesi polvilleen ja pyysi säästämään pipariutensa.

– Juuttaanmaan virtaan sinut hukutan, pukki sanoi, hörppäsi maitoa ja haukkasi piparin.

– Ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua, pipari kiljui mennessään.

Joulupukki

Hevoset hirnuvat tallissa jouluapettaan, lehmät mylvivät läävässä, siat – yhtä lukuun ottamatta – röhkivät lätissä, lampaat määkivät lampolassa. On jouluaaton ilta.

Kuttulassa pukki nousee makuukseltaan, tumppaa sikarinsa, vetää partansa pitkäksi ja kääntää sarvensa karvalakin korvaläpysköiksi. Sitten se riisuu turkkinsa ja pukee sen nurin päin ylleen, suikkaa suuta kutuille ja heilauttaa heipat kileille.

– Pukki lähtee nyt töihin, se sanoo. – Ehkä tänä vuonna jossain on kilttejä lapsia.

Jouluruuhka

On joulu. Tähdet ja hanki tuikkivat. Pakkanen koristelee kuusia. Lapset odottavat.

Pihamaalle laskeutuu helikopteri. Pukki hyppää ulos ja tallustaa tupaan.

Porojen vetämä reki pysähtyy helikopterin viereen. Pukki nousee reestä ja köpöttelee tupaan.

Seuraava pukki tulee hevosen vetämillä rattailla ja sitä seuraava autolla. He ryntäävät tupaan lahjasäkki olalla.

Vielä tulee yksi pukki, nyt moottorikelkalla, ja toinen kävellen kontti selässä.

Tuvasta alkaa kuulua tappelun nujakka.

Joulupallo

Nainen ripustaa punaisen joulupallon kuusen oksaan lyötyyn pieneen naulaan, perääntyy ja ihailee koristelemaansa joulupuuta.

– Se on hieno, hän sanoo ilo silmissään.

Mies hymyilee seinään maalatulle kuuselle.

– Se on erilainen, hän toteaa.

– Haluan puiden elävän, nainen sanoo ja ojentaa latvatähden miehelle. – Kiinnitä sinä tämä.

Joulusiivo

Joulusiivo odottaa eteisen kaapissa. Talossa tuoksuu leipomiselta. Paperit rapisevat öisin, ja päivisin lapset käyttäytyvät kullannupusti. Aikuiset siivoavat, imuroivat ja pesevät lattioita, vaihtavat keittiöön punaiset verhot ja laittavat joululiinan pöydälle.

Kun pukki on käynyt ja lahjat jaettu, joulusiivo tulee ulos kaapista. Se levittäytyy lattialle käärepapereina ja nauhamyttyinä, rusetteina, auki revittyinä pakkauksina, leluina, sukkina, karkkipapereina, kaatuneina kuppeina ja läikkyneenä glöginä. Vain hetki, ja joulusiivo on täydellinen.

Joulupuuro

Joulupuuro hetkutteli kulhossaan ja lauloi onkos tullut kesää. Puuron sekaan sujutettu manteli alkoi voida pahoin. Se tarrasi kulhon reunaan ja huusi apua apua puuro on tullut hulluksi. Puuroa nauratti ja se litsis lätsis lussahteli. Väskynäsoppa uhkasi tarjoilla puuron, jollei se asetu. Puuro ei uskonut. Soppa väänsi sen lautaselle ja heittäytyi itse päälle. Joulurauha ripsin rapsin rapisteli juustopaketissa.

Joulu-ukko

Teimme poikien kanssa lumiukon. Se katseli meitä keittiön ikkunasta, ja me vilkuteltiin sille.

Jouluaattona, kun kinkku oli paistettu ja jouluruuat pöydässä, lumiukko koputti ikkunaan ja halusi sisälle. Päästimme. Se nappasi eteisen naulasta rukkaset ja untuvatakin ylleen ja kävi pöytään. Sillä oli hassut jutut, ja ruoka oli hyvää. Aika kului huomaamatta, ja lumiukon jalat sulivat.

Kannoimme ukon ulos ja taputtelimme sille uudet jalat. Se lupasi tulla joulupäivälliselle ja pyysi varaamaan huovikkaat eteiseen.

Joulutonttu

Nestoria tympii. Aina pauhaa sama laulu. Yläkerran lapset kuuntelevat joululauluja, ja sillan alla hiiviskelevästä tonttujoukosta kertova veisu soi yhtenään.

Tonttujoukkoa ei ole täällä ollut enää vuosiin. Eikä pukki ole käynyt kuin ties milloin. Säästää pitää. Yhteisiin asioihin ei ole varaa, vaikka vanhemmat ja sukulaiset hankkivat tuhatmäärin Kiinassa tehtyjä leluja, joita valepukki aattoiltana jakaa lapsille.

Ehkä tonttujen aika on ohitse, Nestori tuumii ja kirjoittaa pukille kirjeen, jossa ehdottaa tonttuvalvonnan korvaamista verkkourkinnalla.

Joulukynttilät

Joulukuun kuudes. Kaksi kynttilää seisoo asennossa ikkunalaudalla. Yläpuolelta lähestyy kaasuliekin kohina, ja kynttilöitä alkaa pelottaa.

– Juostaan.

– Älä hullujas puhu. Me ei lähdetä mihinkään.

Tuli tarttuu sydämiin, saa ne hehkumaan ja painaa kynttilöiden päätä yhä alemmas.

– Minä pehmenen, kauhistuttaa.

– Pelko pois, aseveli. Periksi ei anneta.

Tuli kuluttaa kynttilät nysiksi. Ne heitetään pois ja unohdetaan. Itse ne eivät koskaan unohda.

Joulupupu

Pieni sudenpoikanen pohrustaa hangessa ja kuljettaa mukanaan vastaan­hangoittelevaa jänistä. Pian ne ovat perillä ja käyvät joulun­tuoksuiseen tupaan.

– Susi löysi joulupupun, sudenpoikanen ärmähtää ja laittaa jänön istumaan ruokapöytään.

Kettu virnistää, nostaa omenahyvää pitkäkorvan eteen ja istuutuu itsekin pöytään. Susi käy pöydän päähän. Jänis arastelee petoja, mutta ahmii pöydän antimia minkä ehtii.

– Oikeasti on vain pääsiäispupuja, kettu sanoo.

– Sillä oli nälkä, susi urahtaa. – Se voi nyt olla joulupupu.

Joulupeikko

Peikko mököttää luolassaan. Ulkona on talvi ja kylmä, mutta peikko pitää luolan ovea auki, jotta pakkanen pääsisi sisään.

Kun pakkanen tulee, peikko kaataa sille simaa. Koittaa ilta ja yö, joka on vuoden pisin ja pimein.

Sima loppuu, ja kaverukset lähtevät kylille. Ne paukuttavat talojen nurkkia, ujeltavat naurua ja helistävät ikkunoita.

Taloissa ihmiset vetävät peittoa korvilleen. He ovat onnellisia lämpimästä kodistaan, joka pitää tuulen ja kylmän loitolla. Olisihan joulu ilman kotia kovin surullinen.

---

Joulukuussa peikon tarinat ovat lyhyitä ja niistä tulee joulukalenteri, joka jatkuu vuoden loppuun saakka. Uusi pieni tarina ilmestyy iltakuudelta joka toinen päivä. Joulunakin saa olla peikosti.