Teimme poikien kanssa lumiukon. Se katseli meitä keittiön ikkunasta, ja me vilkuteltiin sille.
Jouluaattona, kun kinkku oli paistettu ja jouluruuat pöydässä, lumiukko koputti ikkunaan ja halusi sisälle. Päästimme. Se nappasi eteisen naulasta rukkaset ja untuvatakin ylleen ja kävi pöytään. Sillä oli hassut jutut, ja ruoka oli hyvää. Aika kului huomaamatta, ja lumiukon jalat sulivat.
Kannoimme ukon ulos ja taputtelimme sille uudet jalat. Se lupasi tulla joulupäivälliselle ja pyysi varaamaan huovikkaat eteiseen.
Onneksi porkkana ei sula sisällä, eikä hiilinappisilmät, eikä suu.
VastaaPoistaEi olisi ollut oikein kivaa katsella siinä syödessä, kun yhdeltä valuu nenä. Eikä sekään kivaa olisi ollut, kun suu olisi valunut leualle ja silmät poskelle.
Hyvä, että saatiin ukko ulos. Siellä se sulaa hitaammin.
Lämmöltä kannattaa suojautua tosi hyvin.
VastaaPoistahuopikkaat huopikkaat, täytyy löytää huopikkaat...kiitos nyt korvamadosta...
VastaaPoistaYllätysvieras!
VastaaPoista