Mustahuppu avaa päiväkodin portin. Rosaliina luikahtaa pihalle ja kipaisee saman sisään. Mies seuraa.
– Tässä se on, Rosaliina sanoo ja osoittaa Mustahuppua. – Se on minun iskä.
– Sitä on komennettu lasta, niinkö? Sinihuivi, päiväkodin johtaja kysyy. Hän seisoo kädet puuskassa, jalat tiukasti rinnakkain ja kireä ilme kasvoillaan. – Oikein komennettu. Niinkö?
– Pukemaan komensin, Mustahuppu sanoo, – kun se tahtoo olla sillä aina niin väkinäistä.
– Niin ei tehdä! Sinihuivi kiljaisee. Hänen silmänsä kiiluvat ja hän nuolaisee huuliaan. – Siitä on seurauksia.
Hoitaja kääntyy lapsen puoleen, kyykistyy ja sanoo, että tänään on iskän vuoro jäädä päivähoitoon. Rosaliina saisi palata itsekseen kotiin, odottaa eteisessä tai mennä vaikka baariin koko päiväksi.
Rosaliina kiljahtaa riemusta. Hän menee eteiseen muiden lasten joukkoon. Heillä jokaisella on tietsikka ja pelikonsoli. Eteisen vieressä on baari, josta Rosaliina tilaa appelsiinipirtelön kolmella jäätelöpallolla ja vohvelikeksillä. Näin aamulla pitää aloittaa varovasti, että jaksaa koko päivän. Baarin seinällä näkyy uusin keijuseikkailuelokuva.
Mustahuppu seisoo päiväkodin johtajan edessä ja pyörittelee lakkiaan. Nainen taputtaa käsiään kolmasti. Mustahupun luokse tulee neljä hoitotätiä. Yhdellä heistä on metrin mittainen tummaksi värjäytynyt kauha, jonka hän ojentaa Sinihuiville. Hoitotädit lukitsevat ovet ja riisuvat miehen päällysvaatteet. Sinihuivi hymyilee ja naputtaa kauhalla kämmenpohjaansa.
Naiset taluttavat Mustahupun päiväunikammariin, jonka takimmaisessa nurkassa kyyhöttää itsensä ympärille käpertynyt mies. Mies uikuttaa silmät kiinni.
– Hoito alkaa, johtaja sanoo ja heilauttaa kauhaansa. Hoitotädit tarttuvat Mustahuppua käsivarsista ja jaloista.