Ralle on ohittamaisillaan ravintolan terassin, kun tuttu hahmo kiinnittää hänen huomionsa. Hän kääntyy, potkaisee itsensä aidan ylitse ja läimäisee yksin pöydässä istuvaa miestä harteille.
– Ka, vanha meripeikkohan se siinä. Mitä äijä?
– Hiiuli hei, huolta nyt ei, mies vastaa sävyttömästi. – Sitä paitsi se on karhu eikä peikko. Merikarhu.
– Okei. Mutta aina ennen halusit olla meripeikko, kun sulla on tuo parta. Ei karhuilla ole tuollaista.
– Ihan käytännön juttu. Parta lämmittää.
– Meripeikko!
– Miten vaan. Ei mulla kuitenkaan ole enää asiaa komentosillalle.
– Ai miksei?
– Se on se vanha laulu. Hiiuli hei ja äh-häh-häh-hää. Muistatko? Mikkihiiri jotain.
Merimies ryystää äänekkäästi tyhjästä tuopistaan ja vilkaisee Rallea. Ralle huomaa seisoneensa pöhkönä pöydän vieressä ja käy hakemassa kaksi tuopillista, joista toisen laskee miehen eteen. Tämä tarttuu tuoppiin ja kiemaisee kerralla puolet kuohuvasta juomasta.
– Kerro nyt, Ralle hoputtaa. – Miten se laulu muka siihen vaikuttaa?
– Pomo myi laivansa jollekin sijoittajalle, ja sieltä tuli yksi hiiren näköinen tyyppi. Sen nimikin oli Ikkimi Riihi. Sillä oli päälaella kaksi mustaa, pyöreää pahvikorvaa ja kädessä risa kaarnalaiva.
– Valehtelet.
– Totta se on. Tyyppi sanoi aina säälineensä laulun mikkihiirtä ja nyt päättäneensä hoitaa asian. Sain kenkää siltä seisomalta. Ulkomailta sai kuulemma halvemmalla oikeita merimiehiä, sellaisia, jotka eivät ikinä merikarhuilleet saati -peikkoilleet.
– Ja sanoi päälle, että äh-häh-häh-hää, vai?
– Ei sanonut mitään, pisti vain vanhan rahisevan savikiekon veivattavaan gramofoniin ja soitti mikkihiirtä. Minä häivyin heti ensi tahdeista.
Ralle nyökkää ja käy vielä oluet. Miehet istuvat terassipöydässä ja katselevat ohikulkevia naisia, jotka ovat pukeutuneet kesäisen kevyesti. Aika kuluu. Varjot kiertyvät.
– Oikeasti tämä on aika mukavaa, Ralle toteaa.
– Totta.
– Otetaanko sille?
Meripeikko nyökkää. Miehet nostavat kolpakoitaan, kopauttavat niiden kyljet yhteen ja juovat. Sitten he katsovat toisiaan silmiin ja alkavat nauraa yhteen ääneen. Äh-häh-häh-hää.
PEIKKOMAINOS: Sen tyypin, jonka ajatuksissa kasvavassa metsässä peikko asuu, voi nähdä perjantaina 28.10.2016 Helsingin kirjamessujen Aino-lavalla klo 10.30 – 11.30 ja tavata sen jälkeen ja taas illalla klo 18 – 20 Osuuskumman osastolla 6g108.
PEIKKOMAINOS: Peikon pieniä tarinoita on on laitettu e-kirjoihin. Niitä on kolme ja niiden kaikkien nimi on Naavakuusen takaa. Ensimmäisessä on pienen suden tarinoita, toisessa on karhutarinoita ja kolmannessa peikkotarinoita. Niitä saa Elisa Kirjasta.