Puputus

– Hei! Mitä sinä oikein teet?

– Syön.

– Syöt? Mattoako?

– Niin. Matto on hyvää.

– Söisit heinää niin kuin muutkin puput.

– Tuo heinä on pahaa. Pahvikin maistuu paremmalta.

– Pahvissa on painomustetta ja painomusteessa raskasmetalleja.

– Sinä olet sanonut sen jo.

– Olenko?

– Joo. Ainakin monta kertaa.

– Etkä usko silti?

– En. Saanko omenan?

– Omenan. Kokonaisen omenanko?

– Joo. Omena on hyvää. Parempaa kuin matto.

– Saat kuivaa leipää. Rouskuta tätä.

– Ja omenaa?

– Saat palasen.

– Puolikas?

– Siinä on siemeniä, eikä ne sovi pupulle.

– Sinä saat syödä ne.

– Aika anteliasta. Sinä sentään olet ahnas pupu.

– Saat syödä tuon heinänkin.

– Mutta sinähän sanoit, että se on pahaa.

– Siksi sinä sen saatkin. Hae minulle uutta ja tuoretta, sellaista, mikä haisee heinälle eikä homeelle.

– Mistä minä sinulle heinää haen? Pihalla on syksy ja maa marto.

– Omenapuu on hyvää. Tuo sellainen. Naapurilla on niitä uusia.

– Etkä sitten syö mattoa?

– En.

– Haen ne sinulle. Yöllä vaikka.

– Entä leipä? Mitä minä syön iltapalaksi?

– Siinä. Syö koko pussillinen. Minä voin syödä ne heinät.

---

PEIKKOMAINOS: Peikon pieniä tarinoita on on laitettu e-kirjoihin. Niitä on kolme ja niiden kaikkien nimi on Naavakuusen takaa. Ensimmäisessä on pienen suden tarinoita, toisessa on karhutarinoita ja kolmannessa peikkotarinoita. Niitä saa Elisa Kirjasta.