Tuli

– Tuli. Grumph kesyttää, Grumph murahtaa ja heiluttaa salaman sytyttämän palon jättämää kytevää oksaa. Siitä putkahtaa esiin pieniä liekkejä.

– Pois. Vaara! Nuk kiljuu ja pakenee tulta.

 

Kuluu monta, monta, monta vuotta. Kaksi miestä istuu nuotiolla. Kuu loistaa täytenä. Muutama pahainen saaliseläin roikkuu hengettömänä lähellä kasvavassa puussa. Kylään on vielä pitkä matka.

– Käyn maate, Gunoar toteaa ja tarkastaa, että hänen lyömäkivensä on käden ulottuvilla.

– Laitan tulen nukkumaan, Nathor sanoo, poimii nuotiosta jokusen hehkuvan hiilen ja sujauttaa ne tuliputkeensa. Sitten hän nostelee kytevät risut nuotiosta ja työntää ne hiekkaan. – Tuli on vaarallinen, en tahdo nukkua sen vieressä.

 

Kuluu pitkä, pitkä, pitkä aika. Hirsistä veistetyn majan piipusta nousee savukiehkura.

– Lämmittää mukavasti, Gino sanoo ja ruokkii avoimessa tulisijassa palavaa tulta.

– Halkaiset hormin tuollaisella roihulla, Niko huokaa ja siirtää tulisijan viereen pinottuja kalikoita kauemmas. – Poltat koko tuvan. Tuli on vaarallista.

 

Vuodet vyöryvät, vyöryvät, vyöryvät. Konepajalla taotaan rautaa höyry­veturiksi.

– Nämä ovat mahtavia laitteita, Granholm iloitsee ja taputtaa puoli­valmiin veturin kylkeä. – Kohta junalla pääsee minne tahansa.

– Vaarallisia ne ovat, Nilsson tokaisee. – Ei ihmistä ole tarkoitettu liikkumaan tulen voimalla.

 

Maapallo kiertää, kiertää, kiertää aurinkoa. Grant on hankkinut urheilu­auton ja esittelee sitä ystävälleen.

– Uskomaton peli, hän toteaa. – Kuusisataa hevosvoimaa pellin alla. Tällainen auton pitää olla.

– Polttomoottorit kuormittavat luontoa, Neville sanoo. – Tuokin polttaa ainakin kaksikymmentä litraa sadalla, siitä ei hyvää seuraa.

 

Kuluu muutama vuosi. Ilma on tunkkaista ja raskasta hengittää. Kosteus tunkeutuu joka paikkaan. Levä peittää maata, kaikkialla näkyy vihreän ja ruskean sävyjä. Pilvet kätkevät auringon, ovat kätkeneet jo pitkään. Viimeisten rakettien lieskat katoavat päivähämärien pilvien taa.

– Halusin lähteä noiden kanssa, Gardner sanoo ja nostaa homeen läikittämiä housujaan, – mutta minulla ei ollut varaa. Olisin halunnut ratsastaa tulen selässä tähtiin etsimään uutta maailmaa. Täällä ei voi enää elää.

– Minä sanoin heti, että tuli on vaarallista, Nigel kähisee ja kiskoo tympeää ilmaa kivistäviin keuhkoihinsa. Hän käy pitkäkseen levän peittämään maahan ja sulkee silmänsä.