Ystäväni,

tiedän, että tämä järkyttää sinua, koska olet eläinrakas ihminen ja pidät aina pienten puolta. Kirjoitan silti ja kerron eräästä sattumuksesta, jotta sinun ei tarvitse jälkikäteen ihmetellä. Tämä ei ole helppoa.

Muistat varmaan kirjan, jonka annoit minulle syntymäpäivälahjaksi. Kehuit sitä hauskaksi ja vakuutit, että se kirvottaisi hymyjä huulilleni. Olit oikeassa, niin se teki. Kun ryhdyin lukemaan, en pystynyt lopettamaan, ennen kuin... niin.

Tulin töistä väsyneenä ja ryhdyin lukemaan. Aluksi epäilin kirjan hauskuutta, enhän ole juuri ollut innostunut kirjoista, mutta pian huomasin tirskahtelevani ja naurahtelevani. Teksti oli oikeasti hauskaa ja se kutitti minua syvältä. Nauraa hohotin niin, että naapurit hakkasivat pattereita.

Kuudestoista luku oli kohtalokas. Se ei niinkään naurattanut, vaan hymyilytti. Sen huumori oli voimakasta ja kiehtoi minua. Hymyni levisi korviin. Niihin sattui ja yritin pidellä suupieliäni. Kirja oli edessäni pöydällä. Kun käänsin sivua, hymyni karkasi ja suupielet napsahtivat niskapuolella yhteen. Et arvaa, miten säikähdin.

Pian ympäripäinen hymy rupesi huvittamaan minua. Aioin lukea eteenpäin ja kumarsin päätäni. Se vierähti pöydän reunalle ja kierähti siitä lattialle. Jeri nappasi sen. Maailma pyöri silmissäni, kun vierin koiran kuonon työntämänä ympäri huushollia.

Pääni kieri olohuoneen nurkkaan, samaan jossa olen pitänyt keilapalloani. Jeri oli surkeana, kun se ei saanut enää leluaan liikkeelle, ja tökki ja rapsutti sitä entistä rajummin. Lopulta se survaisi päänsä minun pääni sisään.

Minulla on siitä hetkestä ollut Jerin kanssa yhteinen vartalo. Me rapsuttelemme itseämme ja loikoilemme paljon. Tämä asunto alkaa olla huonossa kunnossa, kun emme ole päässeet ulos moneen päivään ja koiran keholla on rajoitteensa. Tämänkin tekstin kirjoittaminen on ollut yhtä piinaa, eihän tassuja ole tarkoitettu käyttämään tietokonetta.

Olen pahoillani, että jouduin kertomaan tästä sinulle näin. Tiedän miten paljon Jeri on sinulle merkinnyt. Toivon, että järkytyksestäsi huolimatta tulet luoksemme ja päästät meidät ulos. Muista tuoda makkaraa ja keksejä. Vessanpönttökin on jo ihan tyhjä.

 

Aidosti sinun,

Jerijari