Kokoelma

Ovikello pimpahtaa. Reino suoristaa solmionsa ja vetää tuolin sarjalla odottaneen pikkutakin ylleen. Ennen kuin avaa oven, hän tarkistaa vielä eteisen peilistä, että napinläpeen sujautettu kukka ja taskuliina ovat niin kuin pitääkin. Viiksensä hän oikaisee tiheäpiikkisellä kammalla.

Ovikello soi toisen kerran, nyt aiempaa kärsimättömämmin. Reino avaa.

– Ajattelin, että olet unohtanut, Liisa sanoo ja ojentaa samppanja­pullon Reinolle. – Tämäkin rupesi lämpenemään.

Reino hymyilee vinoon ja toteaa, että Liisa on itse niin kuuma, ettei ole ihme, vaikka samppanja lämpenisikin hänen pikku kätösessään. Sitten hän suutelee Liisan sormia ja laskee samppanjapullon jäillä täyttämäänsä jäähdytysastiaan.

– Mukavaa, että pyysit minua katsomaan kokoelmaasi, Liisa sanoo.

– Rehellisesti sanoen minulla ei sitä ole kauan ollut, mutta kun kaverit kerholla arvostivat kovasti sellaisia, niin ajattelin, ettei se nyt niin ihmeellinen juttu ole, ettenkö minäkin voisi.

– Eikös se vaadi matkustelua joka puolella maailmaa? Afrikassa ja Intiassa nyt ainakin.

– Ehkä joku joutuu matkustelemaankin. Minä sain homman hoidettua ihan paikan päällä. Otapas.

Reino ojentaa Liisalle pitkäjalkaisen samppanjalasin, jonka hän on täyttänyt etiketin mukaan sopivan vajaaksi. Liisa maistaa lasin reunasta. Siihen jää ohut punainen rantu.

– Mennäänkö? hän kysyy posket punaisina ja silmät kiiltävinä. – Minä olen jo ihan valmis.

– Mennään, Reino myöntyy ja johdattaa Liisan suljetulle ovelle.

Liisa pysähtyy. Hän nuolaisee huuliaan ja katsoo Reinoa. Mies avaa oven avaimella, joka on kiinnitetty ketjulla hänen liiviensä taskuun. Huoneen kattoon kiinnitetyt kohdelamput syttyvät ja valaisevat huonetta. Liisa kävelee huoneen keskelle, pysähtyy ja katsoo ympärilleen. Reino seuraa. Hänen naamansa loistaa.

– Mitä ihmettä nuo ovat? Liisa kysyy ja osoittaa seinille kehyksiin viikattuja saunapyyhkeitä ja kylpytakkeja. Niiden joukossa on muutama kestovaippa ja potkupuku. – Miksi olet ripustanut pyyhkeitä seinälle?

– Se on minun trofeekokoelma, Reino sanoo kasvot vakavana. – Senhän sinä sanoit haluavasi nähdä. Sanoit vielä, että trofee saa sinut aina tosi kuumaksi.

– Trofeekokoelma? Liisa suuttuu ja tyrkkää lasinsa takaisin Reinolle. – Nuo ovat froteita eikä trofeita! Idiootti!

Nainen palaa eteiseen, ottaa takkinsa käsivarrelleen ja katsoo Reinoa kulmat kurtussa. Sitten hän purskahtaa nauruun ja painaa miestä nenästä niin, että tämä älähtää.

– Pöhkö kokoelmasi, Liisa tirskahtaa, – on varmasti ainutlaatuinen.

Ovi sulkeutuu hänen perässään. Käytävästä kantautuva nauru vaimenee samaa tahtia naisen askelten kopinan kanssa. Reino seisoo eteisessä lasi kummassakin kädessään. Hän hörppää lasit tyhjäksi ja lutsuttaa Liisan lasiin jääneen punaisen rannun suuhunsa.