Joulukuun kuudes. Kaksi kynttilää seisoo asennossa ikkunalaudalla. Yläpuolelta lähestyy kaasuliekin kohina, ja kynttilöitä alkaa pelottaa.
– Juostaan.
– Älä hullujas puhu. Me ei lähdetä mihinkään.
Tuli tarttuu sydämiin, saa ne hehkumaan ja painaa kynttilöiden päätä yhä alemmas.
– Minä pehmenen, kauhistuttaa.
– Pelko pois, aseveli. Periksi ei anneta.
Tuli kuluttaa kynttilät nysiksi. Ne heitetään pois ja unohdetaan. Itse ne eivät koskaan unohda.
Rohkeita ovat kynttilät, niin rohkeita kuin sotilaat.
VastaaPoistaNiin moni kynttilä sulaa tänä päivänä, ette ole veljet yksin.
VastaaPoistaPatterikynttilät ne vasta rohkeita ovatki. Jos rohkeuslepatus lakkaa, niin uudet patterit vaan tilalle nakkaa.
VastaaPoistaNo hyvä Peikko, nyt ei voi enää poltta kynttilöitä :(
VastaaPoistaVoi poloisia. Taidanpa polttaa ledkynttilöitä. Onko peikolla itsenäinen olo:)))?
VastaaPoistaLiikuttavaa ja rohkeaa! Tarina saa ajattelemaan veteraanien kohtaloa.
VastaaPoistaJouluna sydämen tulee ollakin pehmeä;))
VastaaPoista♥
Emme mekään!!
VastaaPoistahyvä vertaus, periksi eivät antaneet meillä on vapaus.
VastaaPoistaHeh, heh, kyllä ne unohtavat siinä vaiheessa kun Mustis valaa niistä uusiokynttilöitä. Herranen aika että taas nauratti, mutta kenelle ja mille nauroin. en oikein tiedä. Itselle? Suomineidolle? Kynttilöille? Peikon kerronnalle?
VastaaPoistaTällä kosketit.
VastaaPoista