Peikko mököttää luolassaan. Ulkona on talvi ja kylmä, mutta peikko pitää luolan ovea auki, jotta pakkanen pääsisi sisään.
Kun pakkanen tulee, peikko kaataa sille simaa. Koittaa ilta ja yö, joka on vuoden pisin ja pimein.
Sima loppuu, ja kaverukset lähtevät kylille. Ne paukuttavat talojen nurkkia, ujeltavat naurua ja helistävät ikkunoita.
Taloissa ihmiset vetävät peittoa korvilleen. He ovat onnellisia lämpimästä kodistaan, joka pitää tuulen ja kylmän loitolla. Olisihan joulu ilman kotia kovin surullinen.
Joulukuussa peikon tarinat ovat lyhyitä ja niistä tulee joulukalenteri, joka jatkuu vuoden loppuun saakka. Uusi pieni tarina ilmestyy iltakuudelta joka toinen päivä. Joulunakin saa olla peikosti.
Täytyypä muistaa, että pakkanenkin tarvitsee kavereita. Hyvä, että peikko sen jo aavisti.
VastaaPoistaMinä jo kuuntelin ketkä tuolla nurkissa mekastaa.
PoistaNyt selvisi sekin melske joka täällä taloa heilutti. Pakkasella ei taida olla oikein paljon kavereita :)
VastaaPoistaOikein kun on paukkuva pakkanen, niin sehän pitäis pöpötkin loitolla.
VastaaPoistaOma koti kullan kallis.
hyvä ken, jolla on sydämen lämpöä. Joulupeikolla sitä on.
VastaaPoistaMeillä ei joulukodissa mökötetä. Mököjä kyllä syödään, mutta se on eri asia se.
VastaaPoistaMinäkin olen onnellinen lämpimästä kodistani.
VastaaPoistaVoi sitä peikkoa... kun vedän pettoa tuulen ujeltaessa ja sateen tanssiessa (Pakkanen on jäänyt johonkin lapinperukoille) ajattelen usein metsän elämiä, kodittomia kissoja ja pikku elikoita, enkä ollenkaan niin onnellinen kuin pitäisi:)
VastaaPoista