– Upeaa, että tulitte, neiti Lahti. Yhteisömme on kaivannut erityisesti teidän kaltaistanne ihmistä ja persoonaa. Olen henkilökohtaisesti erittäin iloinen läsnäolostanne. Pian teistä tulee yhteisömme, tai jos sallitte, kirkkomme, täysivaltainen jäsen.
– Olen minä tätä miettinyt... ja valmis vihittäväksi salaisuuksiin.
– Upeaa. Olette oikeamielinen ja viisas. Me emme muunlaisia kelpuutakaan, kuten varmasti tiedätte.
– Tiedän minä. Olen lukenut kaikki tärkeät kirjoitukset.
– Upeaa. Upeaa. Siitä pääsemme ensimmäiseen testiimme. Muistatteko, mitä me tunnustamme tässä seurakunnassa?
– Ai uskontunnustus? Muistan tietenkin: minä uskon talouskasvuun, vaurautemme tuojaan...
– Upeasti lausuttu, neiti Lahti. Se hyrähti kuin laivadiesel. Olen varma, että osaatte koko tunnustuksen kuin Namivettä™ vain.
– Niin, minä en muuta juokaan. Namivesi™ on ollut minun suosikkini jo vuosia.
– Upeaa, aivan vallan erinomaisen upeaa. Olette selvästi valistunut ja tiedostava henkilö ja ymmärrätte, mikä pitää talouden kassakoneen kilisemässä.
– Niin. Olen aina ollut valmis tekemään uhrauksia talouskasvun eteen. Namivesi™ on kuitenkin aika kallista.
– Upeaa, kerta kaikkiaan. Siitä päästäänkin varsinaiseen initiaatioriittiin. Hissi on tuolla, olkaa hyvä. Meillä on kellarikerroksessa pieni alttari.
– Minua jännittää vähän.
– Upea tunne, eikös? Se kertoo, että suhtaudutte tähän vakavasti. Meille on erityisen tärkeää, että käännynnäiset ja rekrytantit ovat tosissaan, eivätkä säiky tai muuta mieltään, kun – tai jos – vastaan tulee uusia asioita. Olkaa hyvä, valmistautumishuone on tässä.
– Kiitos. Miten minun pitää valmist... Mikä se oli? Ihan kuin joku olisi kirkunut.
– Upea huomio, neiti Lahti. Se oli vertaisenne. Jotkut hurmioituvat ja huutavat initiaatioriitin aikana. Hän taitaa olla yksi heistä.
– Se kuuluu taas!
– Upeaa antaumusta, eikö vain? On hienoa, kun joku antaa kaikkensa asiamme eteen. Voisitteko nyt riisua paitanne, neiti Lahti?
– Riisunko liivitkin?
– Upeasti ajateltu, neiti Lahti. Liivittömyys helpottaa initiaatiota kovasti. Kun olette valmis, sujautan tämän säkin päähänne. Sitten voimme siirtyä alttarille.
– Mitä siellä tapahtuu?
– Upeita asioita. Huoneenpalvelija sitoo kätenne ja jalkanne alttariin, ja teidän selkänahastanne leikataan suikaleita.
– Haa! Minä arvasin! Niillä tuetaan taloutta, vai mitä? Selkänahkasuikaleista saadaan uutta kilpailukykyä ja ne mahdollistavat talouden ja voittojen jatkuvan kasvun, eikö vain? Olen lukenut siitä.
– Upeasti oivallettu, neiti Lahti. Lisäksi osa suikaleista käytetään johdon palkitsemiseen ja heidän henkilökohtaisen taloutensa tukemiseen. Sellainen olisi teille suuri kunnia, vai mitä, neiti Lahti. Haluatteko parantaa mahdollisuuksianne sen suhteen?
– Totta kai. Mitä tahansa.
– Upea juttu. Jos riisuudutte kokonaan, niin suikaleet voidaan leikata harteista pakaroihin ja jopa reisiin saakka. Johtajat ilahtuisivat.
– Näin. Minä olen valmis. Saanko nyt sen säkin?
Tohon leikkiin en lähe!
VastaaPoistaJuuri näin. Peikko, tuntojeni tulkki.
VastaaPoista(Ho hoo, laughing all the way to bed..)
Niin niin, uusiutuva luonnonvarahan se, selkänahkakin.
VastaaPoistaTämä se kaiketi odottaa...
VastaaPoistaNiinpä juuri, duunarin selkähipiästä kaikki vaan mitä irti lähtee. Uudelleenkasvun jälkeen taas uudestaan.. paitsi jos se tulehtuu! Sitten oitis roskatonkkaan.
VastaaPoistaHieno tarina, Peikkoseni:)
Upeaa ajankohtaista näkemistä. Näin tapahtukoon, aamen!
VastaaPoistaHyvin oivallettua satiiria ajankohtaisesta aiheesta!
VastaaPoistaPitäisi varmaan pyyhkiä niska. Niska limassa moni paiskii töitä. Ei mene sähköäkään, työstä lämpö.
VastaaPoistaMiksi tästä piti just nyt muistuttaa?? Viikonloppu edessä ja pitäsi nollata pää työstä.
VastaaPoistaHuh, kyllä Peikolla visioita riittää..;-)(
VastaaPoistaToislta sitä löytyy uhrautumismieltä.
VastaaPoistaNiin se pääsiäislammaskin antaa henkensä, jotta saamme kutkuttavia hienoja makuja nauttia...
Painajainen, huh. Henkeen ja vereen asti antautunut uskossaan.
VastaaPoista