perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannustaikoja 2/3

Ystävykset Senni ja Marika istuvat seuralaistensa kanssa terassilla ja juttelevat juhannustaioista. Senni on juuri kertonut Marikalle, miten hän tapasi Erkin.

– Toimivatko sinun taikasi? Senni toistaa kysymyksensä.

– Odotas, Marika sanoo ja lähettää lentosuukon vieressään istuvalle pitkälle miehelle Mies hymyilee kuin paketillinen hangon keksejä. Senni taputtaa käsiään vaimeasti yhteen.

– Olavi on niin suloinen, Marika jatkaa. – Hän on ensihoitaja, voitko kuvitella? Hän pelastaa ihmisiä työkseen.

Senni vilkaisee Olavia, joka hymyilee ja tuijottaa Marikaa. Erkki puristaa Senniä reidestä.

– Kerro nyt siitä taiasta. Mikä taika se oli? Senni tivaa. Marikalla on tapana eksyä aiheesta ja puhua ummet ja lammet kaikesta muusta.

– Se kaivoonkatsomisjuttu, muistatko? Kun katsoo alasti kaivoon, niin näkee tulevan sulhasensa.

– Ja sinä katsoit? Alasti?

– Totta kai, eihän se muuten toimi. Me saunottiin Lauran ja Lissun kanssa niiden mökillä, mutta ne halusivat pehkuihin melkein heti. Minä jäin saunalle ja kylvin kyllikseni. Nahkakin tuli ihan punaiseksi. On muuten kumma, miten vihta elvyttää ihmistä...

– Se kaivotaika. Miten se meni?

– Ai niin. Istuin kuistilla ja maistelin saunajuomia, kun muistin sen. Päätin tietenkin heti mennä katsomaan. Kaivossa oli sellainen pieni katto ja siinä ovi, jonka sai helposti auki. Minä avasin sen ja kurkistin kaivoon. Olavi oli siellä.

– Kaivossa?

– Niin. Ensin luulin, että hän kurkki minun olkapääni ylitse ja näin vain heijastuksen, mutta kyllä hän oikeasti oli kaivossa.

Marika silittää Olavin käsivartta ja lähettää taas tälle lentosuukon.

– Mitä ihmettä hän teki kaivossa?

– Raukka oli ollut viereisellä mökillä juhannusta viettämässä ja kiikaroinut koko illan minua. Hän oli arvannut, että tekisin juhannustaikoja ja päättänyt olla osa niitä. Miesraasu oli aivan jäässä, eikä meinannut päästä pois kaivosta, vaikkei se ollut syväkään.

– Ja sinä päätit lämmittää sitä?

– Joo. Me saunottiin koko yö, istuttiin lauteilla ja pidettiin toisiamme kädestä kiinni.

– Te olettekin upea pari, Senni toteaa. – Vai mitä Erkki?

Erkki hymyilee Sennille. Sitten hän katsoo Marikaa ja Olavia, suorii viiksiään ja kysyy:

– Kerrotaanko niille, Ola?

4 kommenttia:

  1. Minä se en oikein noista taioista silloin edes tiennynnäkään, kun katsoin Magnusta silmiin. Kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia takaperin.
    Kaivoa meidän kotitalossamme ei ollukkaa.

    VastaaPoista
  2. niin, taitaa olla taikoja meidän välillä

    VastaaPoista
  3. Tuollaista taikaa en ole kuulutkaa, Peikko on tainnut keksiä sen?

    VastaaPoista
  4. Nonii, nyt sai mieskin vihdoin puheenvuoron :) Jännityksellä odotan jatkoa.

    VastaaPoista