Kevätaukea

On tullut kevät. Joukko nuoria jäniksiä tanssii jänistanhuja metsä­aukealla. Auringon lämpö hellii pitkäkorvia, ja ne ryhtyvät riisumaan turkkejaan. Jänikset – jotka ovat kaikki nuoria puputyttöjä – nakkaavat turkkinsa sammalikkoon ja jatkavat tanssiaan alasti. Linnutkin unohtavat kosiolaulunsa ja jäävät tuijottamaan jänisten ilottelua.

Metsästä lähestyy nuori mies. Hän etenee varovasti ja varoo, ettei säikäytä puputyttöjä. Nuorukainen pilkistää metsäaukean reunassa kasvavasta puskasta, nappaa turkit ja sulloo ne olkalaukkuunsa.

Kun ilta viilenee, jänikset etsivät turkkejaan. Mies tulee esiin puskasta ja sanoo, että turkit ovat hänellä ja että hän antaa ne pois vain, jos kaikkein somin puputyttö lähtee hänen kanssaan kaupunkiin ja keittää joka päivä punapensasteetä.

Jänikset itkevät ja parkuvat. Ne halailevat ja lohduttavat toisiaan. Rohkeimmat yrittävät riistää olkalaukun mieheltä, mutta tämä nostaa sen korkealle päänsä yläpuolelle ja näyttää kieltä pupujussikoille.

Mikään ei auta. Jänisten on suostuttava miehen vaatimuksiin. Tämä valitsee kauneimman puputytön teenkeittäjäkseen. Kun pitkäkorva tulee miehen käden ulottuville, mies työntää pupun kassiinsa turkkien sekaan ja käskee pukeutua.

Puputyttö pukeutuu ja kurkistaa sitten kassin reunan ylitse. Tupsuhännän tummista silmistä valuu kyyneliä. Mies nakkaa loput turkit varvikkoon, kääntyy ja lähtee pois. Karkea nauru jää soimaan jänisten korviin.

Metsästä puun takaa ilmestyy karhu aivan miehen eteen. Miehen nauru katkeaa kirahdukseen. Kontio tarttuu miestä olkapäästä.

– Mitä sinulla on tuossa pussissa? Karhu kysyy.

– Jänispaisti, mies sanoo ja työntää puputytön pään kassiin piiloon.

Jänikset kohahtavat. Mies ei ollut puhunut mitään paistamisesta. Ne hyppivät ja loikkivat, voivottelevat ja valuttavat kyyneleitä entistä vuolaammin. Miehen kassi vavahtelee puputytön suruparkua.

– Anna, karhu sanoo ja ojentaa kämmenensä miestä kohti.

Mies yrittää luikahtaa karkuun, mutta karhun ote pitää.

– Se jänis, karhu vaatii. – Anna.

– Se on minun pupu, mies sanoo ja työntää jänistä syvemmälle kassiinsa.

Karhu ottaa miehen olkalaukun ja nostaa puputytön ulos. Tupsu­häntä pingahtaa muiden pupujen joukkoon. Ne kertyvät sen ympärille puimaan kauhukokemusta ja antamaan kriisiapua.

Mies mököttää ja lähtee hipsimään poispäin. Karhu hakee miehen takaisin ja sujauttaa hänet olkalaukkuun puputytön tilalle. Mies kiljuu ja sätkii. Hän sanoo, että karhulla ei ole oikeutta rajoittaa hänen vapauttaan ja että hänet on heti päästettävä pois pussista.

– Pääset heti, kun poikaset kyllästyvät leikkimään sinulla, karhu lupaa, sulkee laukun ja heittää sen hihnan olkapäälleen.