Hammastikku

– Meillä lopetettiin kokous­vehnästen tarjoileminen jo kauan sitten.

– Ai teillä säästetään.

– Ei ole siitä kysymys, vaan ihan muusta. Tämä uusi toimitus­johtaja on terveys­intoilija.

– Syöttekö te kokouksissa jotain luomu­jyviä, vai?

– Tavallaan. Kun pullat kiellettiin, niin ruis­leipä tuli tilalle.

– Hyväähän se on sekin, ja ruokaisaa.

– Porukka ei tykännyt, kun siihen päälle ei saanut kuin häivähdyksen kevyt­margariinia, ja siitäkin toimari naputti aina, kun se oli mukana kokouksissa. Ruis­leipä äänestettiin yt-neuvotteluissa nurin.

– Ihan totta?

– Sen jälkeen neuvottelu­pöytiin ilmestyi hammas­tikkuja. Toimari halusi kohentaa hammas­terveyttä, kun se oli naimisissa hammas­lääkärin kanssa.

– Ja nyt te sitten kaikki rassaatte hampaitanne kokouksissa.

– Hetken sitä kesti. Porukka innostui hammas­hoidosta niin, että kokouksiin tuli hamma­sharjoja ja fluori­tabletteja ja kaikkea sellaista.

– Heh. Tekö puhutte suu hammas­tahna­vaahdossa?

– Oli meillä sylky­kuppeja seinustoilla. Kaikki ei tosin osanneet tähdätä kunnolla. Joten toimari kielsi hammas­harjat.

– Ja?

– Mitä ja?

– Jotain tuli kuitenkin tilalle.

– Totta. Päivystävä hammas­hygieenikko. Se valkaisi kokous­väen hampaita minkä ehti.

– Mietinkin jo, mitä sinulle on tapahtunut.

– Aika valkeat, eikös? Nyt meillä on kokous­hammas­lääkäreitä. Toimari laitatti yhteen kokous­huoneeseen kuusi vastaan­otto­pistettä. Eikä meillä juuri sen enempää porukkaa ole missään kokouksessa.

– Miten te pystytte puhumaan hammas­lääkärin käsi suussa?

– Me vaan ollaan yksi­mielisiä ja sitten toimari kertoo, mitä me on päätetty.

– Kätevää. Pitäisiköhän minunkin?

– Mitä?

– Laittaa sihteeri viemään hammas­tikkuja kokouksiin.