Loppiainen

"Äiti, äiti", huutaa Viivi ja nyhtää äidin hameenhelmaa. "Mikä on loppiainen?"

"Loppiainen on sellainen pieni juhla", aloittaa äiti selityksensä ja napauttaa puuroisella kauhalla Viiviä sormille. "Äläs nyhä ettei äitin kolttu sottaannu. Kato ny miten on kaikki puuros. Millohaa sie opit."

Viivi parahtaa parkuun, mutta toistaa aiemman kysymyksensä loppiaisesta. Sanoo vielä, että päiväkodissa käskettiin kysyä omilta vanhemmilta.

"Se on semmoinen pieni sammakkojuhla", aloittaa äiti uudelleen ja nuolaisee puurokauhan puhtaaksi ennen kuin rupeaa heiluttamaan sitä opettavaisesti. "Silloin sammakot kipuavat järven jäälle loikkimaan ja siitä loikkimisesta kuuluu että 'lopp, lopp'. Se voi jatkua koko päivän ja yön."

"Hassua", sanoo Viivi ja käy hakemassa keksin keksilaatikosta, istahtaa lattialle ja ryhtyy syöttämään keksiä tiikerilleen.

"Varo se hampaita", käskee äiti Viiviä pitäen puurokauhaa puolustusasennossa. "En ole muistanut ruokkia sitä koko jouluna."

"Höh. Sehän on lelu", toteaa Viivi ja työntää kätensä tiikerin suuhun. Tiikeri ärähtää ja kakoo kurkkuaan, oksentaa sitten äsken syödyn keksin matolle. Viivi katsoo tiikeriään moittivasti ja käskee sitä korjaamaan jälkensä. Tiikeri ei viitsi totella, vaan makaa selällään lattialla ja ähisee.

"Kipaisepas yksi sammakko niin äiti näyttää", ehdottaa äiti ja sekoittaa puurokattilaa vastapäivään. Välillä hän maistaa puuroa ja lisää siihen vuoronperään suolaa tai ryynejä olematta koskaan aivan tyytyväinen. Viivi ottaa tiikerin kainaloonsa ja menee pihalle, hyppää tiikerin selkään ja ratsastaa keskelle järveä, jossa on suuri rinki erivärisiä sammakoita. Ne hyppivät jään päällä niin, että kuuluu 'lopp, lopp'. Viivi ottaa yhden vaaleanpunaisen sammakon ja pistää sen taskuunsa.

"Toitkos kallakan?" kysyy äiti ja nostaa kauhalla puuroa kulhoon, jonka hän laittaa nälkäisen tiikerin eteen olohuoneen matolle. Viivi kaivaa kallakan taskustaan ja huomaa että se on muuttunut vihreäksi. Hän etsii vielä ja löytää pienet vaaleanpunaiset haalarit taskustaan. Kallakka hyppää, tempaisee haalarit Viivin kädestä ja vetää ne tuhisten ylleen ennen kuin ryhtyy taas sammakoksi.

Isä tuo meijeriltä töitä kotiin ja huomaa tyhjän kulhon olohuoneessa. Hän puristaa puuron tiikeristä takaisin kulhoon ja istuu pöydän ääreen juttelemaan sammakon kanssa. Viivi tulee kuuntelemaan ja kysyy kohta isältään mikä on loppiainen. Isä ei vastaa, vaan käskee viedä sammakon järveen.

Järvi on jo ehtinyt huolestua. Se on tullut oven taa, soittaa ovikelloa ja kysyy sammakkoa. Sammakko työntää kolme piparia taskuihinsa ja juoksee mieli myrtsinä suoraan järveen. Järvi nostaa Viiville kohteliaasti hattuaan ja palaa kotiinsa.

Isä laittaa äidin istumaan syliinsä. He syövät puuroa samalla kauhalla ja kertovat päät yhdessä Viiville aivan kaiken sammakoista, leikkitiikereistä ja loppiaisesta.

"Puuro on ihmeellistä", he sanovat ja puhaltavat kukkopilliin. Viivikin haluaa puuroa.