Automaatti

– Rane täällä, terve. Vieläkö sulla on se hallitunkki? Joutaisiko se lainaan?

– Heitin sen mäkeen, siis kierrätykseen. Mutta jos renkaita meinaat vaihtaa, niin mulla on nykyään siihen paljon parempi systeemi. Tuu kattoon. Vaihdetaan ne sun renkaat samalla.

– Tuun salamana, näillä keleillä matka taittuu tosi liukkaasti.

Rane luiskahtelee kesärenkailla Teuvon tykö. Piharakennus on täynnä kaikenlaisia vempaimia, joita Teuvo on insinööriyttään rakennellut. Rane ajaa rakennuksen päädyssä olevien pariovien eteen.

Teuvo työntää pariovet auki ja viittoo kaveriaan sisään. Rane liu’uttaa auton varovasti kojeiden ja laitteiden väliseen koloon. Teuvo nostaa muutaman maitotonkan sivuun, jotta Rane pääsee ulos autostaan.

– Ei tuossa kyllä mitään renkaita sovi vaihtamaan, hän toteaa.

Teuvo hymyilee ja sanoo, ettei hän niitä aio itse vaihtaakaan, vaan hänellä on konsti, joka vaihtaa. Rane kyseenalaistaa insinöörikonstit ja sanoo, että on niitä jo nähty ja vain jokunen niistä on toiminut odotetusti. Teuvo nyökkää ja toteaa Ranen saaneen monta kertaa avun hänen keksintöjensä avulla, vaikka niillä joskus onkin oma tahto. Hän vakuuttaa, että tämä uusi pelaa kuin tikka.

– No pane käyntiin se, Rane sanoo. – Talvirenkaat ovat takapenkillä.

Teuvo ottaa kännykän taskustaan ja alkaa näppäillä. Kohta piharakennuksen perältä kuuluu humpsetta ja russutusta. Kattoon kiinnitettyjä kiskoja myöden liukuu esiin letkuista ja suuttimista ja muista insinööriajattelun helmistä koostuva sykkyrä. Se laskeutuu Ranen auton päälle.

– Mitä se tekee? Rane hätääntyy. – Minun ainoa auto!

– Kuuntele.

Rane kuuntelee. Kojesykkyrän alta kuuluu maiskahduksia ja lutinaa, kurahduksia ja pörinää. Samalla ympäristöön leviää makea tuoksu.

– Sehän kuulostaa ihan lypsykoneelta, Rane töksäyttää.

– Se onkin. Automaattinen. Ohjelmoin sen kontrollerin uudelleen ja nyt kone osaa vaihtaa renkaita. Se peseekin ne samalla.

---

Vuodatus taitaa olla rikki...