Kirpputori

Kirpputori pullistelee esineitä ja tarvekaluja. Kaksi miestä kulkee hyllyjen välissä. Toinen penkoo tavaroita ja uskoo joskus löytävänsä kultakimpaleen. Toinen kuluttaa aikaansa ja ihmettelee roinan laatua ja määrää, miettii mitä kaikkea ihmiset ovat joskus ajatelleet tarvitsevansa.

– Oho, Reino sanoo, kun hän melkein törmää kulman takaa ilmestyneeseen mieheen.

– Ei se... Kah, Reiska. Mitä äijä? Mitäs täällä hiippailet?

– Minä mitään hiippaile, toin vaimon kippoja ja vaaseja ja mitä lie koristeita. Meillä on niitä kaikki paikat täynnä.

– Että Anne laittoi sinut sitten asialle. Taidat olla vähän tossun alla.

– Ei laittanut. Kyllästyin niihin ja toin taas lastin. En sanonut Annelle mitään.

Keijo katsoo vinosti kaveriaan.

– Kannattaako sellainen? Suututat sen ja saat korvillesi.

– Ei se mitään sano. Minä olen tehnyt näin vaikka kuinka monta kertaa, eikä se ole koskaan sanonut halaistua sanaa, nostelee vaan jostain kätköistään uusia kippoja tilalle. Niitä muuten piisaa. Olen kuskannut niitä tänne varmaan jo tuhansittain, ja silti meillä on aina hyllyt täynnä niitä.

– Olet sinä kyllä vähän hullu, Keijo sanoo ja penkoo lattialla lojuvaa sähkötyökalulaatikkoa. Hän nostaa sieltä esiin miniporasarjan, jollaista Reino oli esitellyt hänelle jokin aika sitten, kun miehet olivat viettäneet saunailtaa ja kehuneet kilvan itseään.

– Tämähän on samanlainen kuin se sinun, Keijo jatkaa ja vilauttaa löytöään Reinolle.

Reino vilkaisee vähän sinne päin.

– Tuskinpa, hän tokaisee. – Se minun on tuotu Saksasta, eikä niitä ole täällä muita.

Keijo pistää porasarjan kainaloonsa ja jatkaa penkomistaan. Laatikossa on muitakin varsin hyvälaatuisia työkaluja.

– Tämä on ollut jollain samannimisellä tyypillä kuin sinä, Keijo sanoo ja näyttää Reinolle yläjyrsintä, johon on stanssattu Reinon nimi.

– Näytä! Ais saaa... tämähän on minun.

Reino katsoo Keijon kainalosta pilkistävää miniporasarjaa ja pyytää tätä näyttämään sitä. Keijo näyttää, mutta muistuttaa, että hän on varannut sen itselleen.

– Tämäkin on minun. Aip perrr... pidä hyvänäsi, kun kerran olet noin ahne.

Reino tyrkkää porasarjan Keijolle ja paiskaa yläjyrsimen takaisin laatikkoon niin että helähtää. Miehen niska ja pää punoittavat. Hengitys tuhisee puuskina.

Keijo nauraa ja ojentaa porasarjan kaverilleen.

 – Ei tainnut Annekaan sanoa sinulle mitään, hän hykertelee, – kun se päätti vähän siivota paikkoja.

---

Tule käymään peikon suolla. Muista jättää käyntijälki.