perjantai 5. lokakuuta 2012

Sikari

Karhu istuu puiston penkillä, pössöttelee paksua sikaria ja miettii omiaan. Tuleepa siihen ihmisen poikanen, sellainen pieni natiainen, ja virkkaa karhulle:

– Hyi tupakkaa.

Karhu imaisee muhevat sauhut sikaristaan ja kysyy, onko natiainen kateellinen vai mistä moinen vihamielisyys toista kohtaan. Natiainen kertoo, että koulussa on opetettu, että tupakanpoltto on syntiä siinä missä haureuskin. Sitten hän muuttuu epätietoisen oloiseksi ja katsoo karhua kysyvästi.

– Mitä se semmoinen haureus on?

Karhu sanoo, ettei se tiedä moisesta mitään, eikä osaa selittää, mutta kun kerran tupakin poltto on siihen verrattava synti, niin natiaisen kannattaa seurata tarkasti, miten karhu tupruttelee sikariaan. Natiainen nyökkää ja kapuaa penkille karhun viereen.

Karhu pyörittää sikaria käpälässään, ratisuttaa sen pintalehtiä ja katselee punaista hehkua pötkylän päässä. Se puhaltaa hehkuun, pistää sitten sikarin toisen pään hampaidensa väliin ja imaisee. Hehku muuttuu lähes valkoiseksi ja sikari lyhenee silmin nähden, hehku etenee ja jättää jälkeensä harmaata tuhkaa.

Kun karhu puhaltaa savua kidastaan, siitä syntyy renkaita, joissa savu pyörii toroidina itsensä ympäri.

– Vautsi, natiainen sanoo ja hänen silmänsä loistavat. – Lisää.

Karhu puhaltaa vielä yhden renkaan, joka kulkee aiempien renkaiden lävitse ja vetää ne perässään suoraksi savuputkeksi, joka muuttuu kaalimadoksi ja lähtee ryömimään kohti kukkapenkin suojaa. Karhu kysyy, josko natiainen haluaisi kokeilla itse renkaiden puhaltamista. Kyllä. Natiainen haluaa. Jos hän sen osaisi, hänen suosionsa koulun pihalla olisi taattu, eivätkä pihan ilkiöt aina kiusaisi häntä.

Karhu avaa vetoketjun turkistaan, vetää povitaskustaan kirjan ja ojentaa sen natiaiselle. Se on opaskirja, karhu vastaa toisen sanattomaan kysymykseen, ja siinä kerrotaan kaikki savun salat. Karhu kertoo kirjoittaneensa kirjan varta vasten, etteivät savutaidot pääse unohtumaan.

– Entäs se sikari? natiainen kysyy. – Tarvitsen savua.

Höyryävä hengitys toimii yhtä hyvin kuin sikari, karhu neuvoo ja sanoo että höyryä tulee enempi, kun vähän juoksee pakkasella ennen kuin rupeaa puhaltelemaan renkaita tai kaalimatoja. Natiainen selaa kirjaa ja nyökyttää ajatuksissaan.

– Opettelen ensimmäiseksi puhaltamaan tuollaisen höyryveturin, hän viittaa kirjan kuvaan. – Ja kaikki nuo vaunut sen perään.

Karhu sanoo, että siitä on hyvä aloittaa, imaisee vielä savut ja puhaltaa muutamalla hönkäyksellä aurinkokunnan pienoismallin kaikkine planeettoineen ja kuineen. Sitten se osoittaa keskeltä laskien kolmatta hattaraa, sanoo, että he taitavat asua siellä, ja toteaa paikan olevan aika savuinen.

Natiainen katselee planeettojen kiertoliikettä ja lupaa harjoitella kaikki välitunnit ja muut vapaa-ajat kunnes on karhua parempi ja osaa puhaltaa sinisen maapallon ja keltaisen auringon. Karhu nyökkää ja toteaa tavoitteen olevan arvokas.

– Odotan tässä, tulet sitten vanhana takaisin, se sanoo ja heittää jo sammuneen sikarintumpin kitaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti